Metsänhoitoa säädetään Suomessa metsälain avulla. Ensimmäinen metsälaki säädettiin vuonna 1886 metsien hävityksen estämiseksi. Metsälaki tuli metsäteollistumisen alkumetreillä olevassa Suomessa tarpeeseen, ennen metsälakia olivat metsät hävinneet laajoilta alueilta. Metsälaissa määriteltiin metsien uudistamisesta ja siitä miten metsiä tulee hoitaa. Metsälain tavoitteena oli taata metsäteollisuudelle tarpeeksi puuta.

Metsälakiin otettiin mukaan luonnonsuojelullisia ominaisuuksia vuonna 1996, kun metsälakiin lisättiin metsälain tunnetuin ja väärin käsitetyin kohta, kymmenes pykälä: metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi uudistushakkuilta kielletyt kohteet. Vuoden 2014 lakimuutos vapautti myös jatkuvan kasvatuksen sallituksi metsänkasvatukseksi.

Metsälaki määrittää metsien uudistamista sekä rajoittaa hakkuita määritellyissä elinympäristöissä. Metsälaki ei pakota metsänomistajia uudistamaan metsiään. Kymppipykäläksi kutsutun kohdan ideana on säästää pienialaisia harvinaistuneita elinympäristöjä. Metsälain kymppipykälän varsinaisena tavoitteena ei ole suojella elinympäristöjä vaan harvinaistuneissa elinympäristöissä kasvavia kasveja ja eläviä eläimiä. Lainsäätäjien tavoitteena oli estää se, että metsänhoidon yhteydessä ei tuhottaisi harvinaistuneiden kohteiden lajien elämälle tärkeitä ominaispiirteitä.

Elinympäristöjen säilyminen ei ole vain kymppipykälän varassa. Suomen maapinta-alasta on suojeltuna pelkästään Metsähallituksen alaisuudessa lähes 50 000 neliökilometriä. Pelkästään tämä ala on yli 15 prosenttia Suomen maapinta-alasta. Tärkeinä pidetyt luonnonsuojelualueet kattavat kahdeksan prosenttia Suomen pinta-alasta.

Virallisesti suojeltujen alueiden lisäksi luonnonsuojelulaki rajaa joitakin kohteita pois metsänhoidolta, yksityiset ihmiset suojelevat epävirallisesti metsiään ja kaupungit puistojaan. Nykyään metsälaissa suojellut elinympäristöt olivat säilyneet myös ennen vuoden 1996 metsälakia. Kymppipykälä määrittää, että monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Edellä olevan lauseen käsittäminen tuntuu metsäammattilaiselle olevan ylitsepääsemätöntä.

Metsäsuunnitelmiin merkitään herkästi puhdasta talousmetsää kymppikohteiksi ja hakkuilla kaikki veteen liittyvät kohdat halutaan kiertää kaukaa. Ihmisen kaivamista ojista tulee papereilla helposti puroja ja talousmetsästä luonnontilaista metsää. Metsäyhtiölle on pienempi vaiva jättää potentiaalisten kymppikohteiden ympäristöt hakkaamatta ja välttää mahdolliset oikeuskäsittelyt ja huono maine.

Hakkuusopimukseen kuuluvien puiden korjaamatta jättäminen jää puuntuottajan tappioksi, jollei puuntuottaja ole hereillä ja osaa sanoa, että kohde ei ole kymppikohde. Puukauppasopimuksissa määritellään yleensä korvaus hakkaamattomista puista. Jos metsäyhtiö jättää talousmetsään tai ojan varresta puut hakkaamatta, voit olla oikeutettu puukauppasopimuksen mukaisiin korvauksiin.

Metsälaki on sisällöltään yksinkertaista tekstiä

Lakiteksti on muodoltaan tiivistä, jokaisella sanalla on merkityksensä laissa. Suosittelen lukemaan metsälaista tiivistämättömän kymmenennen pykälän. Tiivistelmissä hukkuu lain varsinainen sanoma joko tahallaan tai sitten vahingossa. Lainasin alla olevan tekstin laista, lihavoinnit ovat minun tekemiäni:

3 luku: Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen
10 § Monimuotoisuuden säilyttäminen ja erityisen tärkeät elinympäristöt

 

Metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan yleiset edellytykset metsien biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen säilymiselle.

Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Näiden kohteiden ominaispiirteitä ovat:

 

1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto;

 

2) seuraavat a–e-alakohdissa luetellut suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous:

a) lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus;

b) yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus;

c) letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus;

d) vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot; sekä

e) luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus;

 

3) rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus;

 

4) kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana;

 

5) kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut, joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus;

 

6) pääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät;

 

7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.

 

Edellä 2 momentissa tarkoitetut erityisen tärkeät elinympäristöt ovat pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä. Elinympäristön taloudellista arvoa arvioitaessa otetaan huomioon mitä 11 §:ssä säädetään.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarvittaessa tarkemmin erityisen tärkeiden elinympäristöjen luonnontilaisuudesta, luonnontilaisuuden kaltaisuudesta ja ominaispiirteistä.

Tilanteissa, joissa kaikki metsälain ehdot eivät täyty, kyseessä ei voi olla metsälain kymppikohde. Esimerkiksi puron ympäristö, jota on hoidettu talousmetsänä, ei ole kymppikohde.

Kymppikohteiden tunnistaminen

Kymppikohteen tunnistaa helpoiten kävelemällä alueelle kesällä ja toteamalla onko kohde luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen.  Luonnontilaisuuden huomaa helpoiten katsomalla onko maassa kantoja. Lisäksi kohteen pitää erottua ympäröivästä metsäluonnosta selvästi.

Jos alue täyttää luonnontilaisuuden ehdon, pitää seuraavaksi katsoa onko kohde laissa lueteltujen elinympäristöjen listalla. Jos elinympäristö on erityisen tärkeiden elinympäristöjen listalla ja täyttää vielä ympäristön erityispiirteet, on kyseessä kymppikohde. Muuten kohde ei ole kymppikohde vaikka se olisikin miten erikoinen tahansa. Erikoisen kohteen saa itse rajata vapaaehtoisesti hakkuiden ulkopuolelle, vaikka kohde ei olisikaan metsä- tai luonnonsuojelulailla suojeltu.

Kymppikohteiden elinympäristöillä on aina jokin tekijä, joka tekee elinympäristöstä kelvollisia joillekin harvinaistuneille lajeille. Esimerkiksi jyrkänteiden alusmetsät ovat erikoisia jyrkänteen varjostavan (=viileämpi) ominaisuuden takia ja lehdot niiden ravinteisuuden takia.Virallisemmin tehtynä kymppikohteiden tunnistaminen vaatii tarkempaa kasvien tunnistusta alueelta. Suomessa tunnetaan 45 000 erilaista eliölajia, jolloin kaikkien lajien tunteminen on haastavaa. Käytännössä kymppikohteiden tunnistaminen perustuu muutaman kymmenen yleisen avainkasvin tunnistamiseen.

Esimerkiksi rehevät lehdot antavat elinympäristön äärimmäisen rehevää kasvupaikkaa vaativille kasveille kuten kuvassa oikealla näkyvälle hiirenportaalle. Hiirenporras kasvaa vain rehevissä lehdoissa, kun taas vasemmalla näkyvä perussaniainen kasvaa karummillakin mailla. Lehto, jossa kasvaa hiirenporrasta, voi olla kymppikohde.

Pelkkä perussaniainen ei tee lehtomaisesta paikasta kymppikohdetta, vaikka kaukaa katsottuna molemmat kasvit näyttävät samoilta. Suomessa kasvaa 40 erilaista saniaista, hiirenportaan erottaa perussaniaisista lehtien kasvamisesta eri tasoilla porrasmaisesti, kun vasemmalla näkyvässä saniaisessa lehdet lähtevät lehtirungosta samasta kohtaa.

Kymppikohteiden tunnistamiseen järjestetään kursseja. Suoritin metsätalousyrittäjän perustutkinnon osana Metsäkeskuksen järjestämän luonnonhoitokortin tentin. Luonnonhoitokortin ideana on varmistaa, että metsäalan ammattilaiset osaavat tunnistaa metsälain kymppikohteet luonnossa. Kävin ennen tenttiä valmistavan kurssin, jonka aikana kävimme erilaisissa kohteissa ja opettelimme ison pinon erilaisia kasveja.

Kurssi maksaa itsensä hyvin takaisin, jos vältät kurssin avulla aiheettomat kymppikohteeksi toteamiset tai osaat tunnistaa metsätilaa ostaessa onko tilalla kymppikohteita vai ei.

Vuoden 2014 uudistuksessa metsälaista poistettiin metsäkatselmus

Meillä on itsellä joitakin kohteita määriteltyinä metsälain kymppikohteiksi edellisen omistajan aikana. Käytyämme suorittamassa Metsäkeskuksen luonnonhoitokortin tajusimme, että meidän kohteet eivät oikeasti ole kymppikohteita. Kohteet ovat meidän kannalta epämiellyttävässä paikassa estämässä metsämme tarvitsemaa ojitusta sekä metsien uudistamista. Nykyinen aiheeton määritelmä leikkaa meiltä merkittävän siivun metsätilamme tuotosta. Aikaisemmin metsänomistajan turvana epäselvissä tilanteissa toimivat Metsäkeskuksen alaiset katselmustoimikunnat. Katselmustoimikunnissa oli mukana asiantuntijoita sekä metsäomistaja tai metsänomistajan edustaja. Metsänomistajan oikeisturvan kannalta oleelliset metsäkatselmustoimikunnat poistettiin metsälakia uudistettaessa vuonna 2014.

Tiedustelin Metsäkeskuksen asiakastuesta miten nykyään metsäkatselmuksien poistuttua voimme saada virheen korjattua. Sain sähköpostiini samana päivävä asiallisen vastauksen:

Metsälakikohteista voitiin ja voidaan edelleen sen sijaan hakea ns. ennakkotieto siitä, onko metsänkäyttöilmoituksella ilmoitettu kohde metsälakikohde ja onko siihen kohdistuva ilmoitettu hakkuu lainmukainen.

Katselmustoimikunnista siis luovutaan lopullisesti todennäköisesti vuoden 2015 aikana. Katselmus menettelynä ei sen sijaan siirry historiaan. Tarvittaessa voidaan nimittäin järjestää hallintolaissa tarkoitettu katselmus silloin, kun asian ratkaisija haluaa saada lisäselvitystä tutustumalla kohteeseen paikan päällä. Katselmuksen pitää ”viranomainen ratkaisuvaltaisessa kokoonpanossaan”. Tämän tulkitsen tarkoittavan, että katselmuksen pitävät ratkaisun asiassa tekevä metsäkeskuksen toimihenkilö ja asian esittelijä, jotka kutsuvat paikalle asianosaiset.

Tulemme tulevina vuosina riippuen puumarkkinatilanteesta etenemään saadaksemme meidän mielestä metsälain vastaiset kymppikohteet pois tilamme kartoista ja uudistamaan kohteet. Yksi aiheeton merkintä kartassa voi aiheuttaa paljon vaivaa.

Alle neljän prosentin tulomenetys on lain mukaan vähäistä

Metsälain 11 pykälän mukaan Metsäkeskuksen pitää hakemuksesta sallia poikkeusluvalla mesän hoito- tai käyttötoiminpiteet tavalla, josta asianomaiselle aiheutuva haitta jää vähäiseksi. Metsälain 11 pykälän mukaan

Metsäntuoton vähenemistä tai muuta taloudellista menetystä tai haittaa, mikä ei ole vähäistä, metsäkeskuksen tulee maanomistajan tai erityisen oikeuden haltijan hakemuksesta myöntää poikkeuslupa toteuttaa hoito- ja käyttötoimenpiteet tavalla, josta asianomaiselle aiheutuva menetys jää vähäiseksi.

Menetys katsotaan vähäiseksi, kun 10 §:n mukaisten kohteiden käyttörajoitusten aiheuttama taloudellinen menetys on pienempi kuin neljä prosenttia poikkeusluvan hakijan sen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston arvosta, jolla käsittelyalue sijaitsee, tai alle 3 000 euroa.

Metsätilan alueella olevista kymppikohteista voidaan osa vapauttaa käsittelyihin, jos kymppikohteisiin on sitoutunut yli 3000 euroa tai neljä prosenttia markkinakelpoisen puuston arvosta. Mielestäni 3000 euroa tai neljä prosenttia puuston arvosta ei ole vähämerkityksellinen summa. Jos palkansaajilta leikattaisiin palkasta neljä vähämerkityksellistä prosenttia, olisi seurauksena yleislakko.

Näiden neljän vähämerkityksellisen prosentin lisäksi puuntuottajien metsien käyttöä rajoittaa 680 erilaista erityisen tärkeää lajia, joiden elinpaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Tunnetuin erityisen tärkeä laji on liito-orava, jonka kanssa yhteiselosta kirjoitin aiemmin pidemmän jutun. Lisäksi metsien käyttöä rajoittavia tekijöitä ovat luononsuojelulaki, maankäyttökaavat ja maisemansuojelu.Metsälain kymppikohteet eivät rajoita vain uudistushakkuita vaan myös metsäteiden rakentamista ja tilan vesitalouden korjaamista ojituksella. Kokonaisuudessaan kymppipykälästä ja muista rajoitteista voi syntyä yksittäiselle metsänomistajalle merkittävä tulojenmenetys.

Samaan aikaan, kun me jätämme metsämme hakkaamatta Suomen sisällä synnytettyjen rajotteiden takia, viljellään Etelä-Amerikassa suomalaisen puun kanssa kilpailevaa eucalyptystä sademetsään raivatuilla puupelloilla. En tiedä, onko nykyinen tilanne Suomen kansantalouden tai maapallon ympäristön kannalta täysin optimaalinen.

Kymppikohteista lähtevät metsätuhot ovat metsänomistajan vastuulla

Valtio rajoittaa puiden korjaamista kymppikohteilla, mikä ei kuitenkaan poista metsänomistajan vastuuta alueelta leviävistä metsätuhoista. Laissa metsätuhojen torjunnasta sanotaan, että ”jos maanomistaja jättää 6 §:n 6 momentin mukaisesti metsälain 10 §:ssä tarkoitetulle erityisen tärkeälle elinympäristölle tai metsälain soveltamisalaan kuuluvalle Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle vahingoittuneita puita enemmän kuin 6 §:n 1—3 momentin mukaan on sallittu, maanomistaja on velvollinen korvaamaan toisen metsään levinneestä metsätuhosta aiheutuneen vahingon”. Vaikka metsäsi olisi metsälain kymppikohde, sinun pitää huolehtia kohteen metsähygieniasta. Naputtelin kesällä 2014 pidemmän jutun kirjanpainajatuhojen tunnistamisesta ja torjunnasta. Jutun avulla osaat tunnistaa kirjanpainajat ennen tuhojen leviämistä epidemiaksi ja torjua kirjanpainajat jo ensimmäisiin puihin. Kirjanpainajien kanssa odottaminen ei auta, käy tarkastamassa myös kymppikohteiden ympäristöt vuosittain metsätuhojen välttämiseksi.

Valtio tukee vapaaehtoista suojelua METSO-ohjelman avulla

Valtio päätyi kokeilemaan metsien suojelussa entisen pelkän pakottamisen ja maan ryöstämisen sijasta myös vapaaehtoista suojelua. Vapaaehtoinen suojelu toimii Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman eli METSO-ohjelman alla. Ohjelmassa metsänomistaja voi saada kymppikohteita sisältäviä kohteita vapaaehtoiseen suojeluun ja saada suojelusta korvauksen.

Ohjelma on ollut menestyksekäs, ihminen hyväksyy paremmin vapaa-ehtoisuuden kuin pakon. Uskoisin eron johtuvan siitä, että vapaaehtoisesti metsiä suojelemalla ihminen saa suojelusta mielihyvää. On mukava kävellä lehtoon, jonka on itse päättänyt suojella.

Pakkosuojelusta ei saa vastaavaa mielihyvää vaan harmistuksen valtion sosialisoidessa omia maita. Kovimman harmistuksen vallassa metsänomistaja saattaa vaikka raivata kymppikohteesta peltoa. Metsälaki koskee vain metsänkäyttöä, peltopuolella on oma lainsäädäntö. METSO antoi ennen vuotta 2012 parempaa tuloa metsänomistajille kuin nykyään. Vuoden 2012 alusta lähten METSO-tuki on ollut pääomaveron alaista tuloa, käytännössä METSOtuki laski yhdellä veropäätöksellä 30 prosenttia. Ihmettelin silloin ja ihmettelen edelleenkin miten hiljaa metsäpuolen edunvalvontajärjestöt olivat tulojen laskusta. Uskoisin SAK:n pitävän kovempaa meteliä, jos työntekijöiden nettotulot laskisivat 30% yhdellä päätöksellä.

Kannattaa pohtia ennen METSO-suojelua suojelun kokonaiskustannusta. Sinulta jää saamatta metsästä hakkuutuloja sekä METSOlla suojeltu alue saattaa rajoittaa ympärillä olevien metsien hoitoa. Esimerkiksi METSOlla suojeltu alue voi blokata laajemman alueen ojituksen, jolloin METSOn tuoma taloudellinen haittaa ulottuu laajemmalle alueelle.

Jättöpuut ovat osa vapaaehtoisen sertifioinnin toimia

Suomessa toimii rinnakkain metsäsertifiointi ja metsälaki. Lakia on pakko noudattaa, metsäsertifiointi on täysin vapaata. Naputtelin pidemmän jutun metsäsertifioinnista, jos aihe ei ole tuttu kannattaa käydä lukemassa. Metsäsertifointi on maailman mittakaavassa äärimmäisen harvinaista eikä metsäsertifoinnin ole tutkittu nostaneen puusta tai lopputuotteista saatavaa hintaa.
Metsäsertifoinnin tunnetuin ja näkyvin ilmentymä on uudistusaloille jätettävät säästöpuut. Metsäsertioimattomilla tiloilla ei tarvitse jättää uudistusaloille säästöpuita, vaikka motokuskien tekisi niitä mieli jättää vähän joka paikkaan.

Metsälain tulisi koskea metsänkäyttöä eikä olla luonnonsuojelulaki

Suuret virrat syntyvät pienistä puroista. Monesta pienestä rajoituksesta syntyy yhdessä suuria rajoituksia. Maa- ja metsätalouteen on määrätty monta yksittäin suhteellisen pientä rajoitusta, jotka yhdessä nostavat Suomessa alkutuotannon kustannuksia merkittävästi. Metsätalouden taloudellinen tuotto on viime vuosina ollut muutaman prosentin tasolla, muutaman prosentin rajoitukset voivat käytännössä puolittaa tilakohtaisesti metsätalouden tuoton.
Lait ovat jatkuvassa muutoksessa. Metsä- ja luonnonsuojelulakeja tullaan varmasti uudistamaan vielä tulevaisuudessa sen hetkisten ajatusten mukaiseksi. Lakeihin tehdään suurien uudistuksien välissä myös pieniä viilauksia. Vuoden 2014 alusta voimaan tullut metsälaki saa jo vuoden 2015 alussa ensimmäisen pienen viilauksen, kun metsälakiin kirjataan mukaan uusi luonnonvarakeskus.

Vuoden 2014 lakiuudistuksessa kymppikohteita lisättiin vuoden 2006 lain kohteiden jatkoksi. Kun lakiin tehdään taas suurempia muutoksia, kannattaa puuntuottajan olla hereillä. Muuten tulevaisuudessa metsälakiin saatetaan kirjata vielä lisää kymppikohteita ja tehdä muita metsän talouskäytön rajoitteita.