Eucalyptuspellot tuottavat puuta vuodessa 20m3 per hehtaari

Sellun tuotanto on siirtynyt viimeisten vuosikymmenien aikana hiljalleen pohjoisen havumetsistä kohti eucaluptysplantaaseja. Samalla suomalaiselle puulle on ennustettu kysynnän romahdusta sellutehtaiden siirtyessä kohti etelän rajattomia puupeltoja.

Suomalaiset metsänomistajat voivat suhtautua muutokseen rauhallisesti. Eucalyptuspeltojen kilpailukyky ei ole ylivoimainen suomalaiseen talousmetsään nähden ja puulla on kysyntää tulevaisuudessa myös energiakäytössä sellunkeiton mahdollisesti vähentyessä.

 Kuva on lainattu Ponssen lehdistömateriaalista

Eucalyptus kasvaa puumateriaalia 20-25 kuutiota vuodessa per hehtaari

Eucalyptusta esiintyy luonnollisesti Australiassa, mistä jalostettua eucalalyptusta on siirretty ympäri maailmaa puupelloille. Erilaisia eucalyptus lajikkeita on noin 700 kappaletta. Puupelloilla kasvatetaan pääosin Eucalyptus grandis ja Eucalyptus globulus -lajikkeita.

Kuva on lainattu Wikipediasta

Grandis (=suuri) voi kasvaa jopa 50 metriä korkeaksi komeaksi pylvääksi. Nykyiset eucalyptuslajikkeet eivät kasva komeaksi tolpaksi ilman hoitamista. Puut vaativat pystykarsintaa ja muuta hoivaa intensiivisesti. Koin voimakasta yhteenkuuluvuutta Urugualaisten metsänomistajien kanssa luettuani heidän yhteenliittymän Duraforin jäsenen haastattelun.

Urugualaisten ja suomalaisten puuntuottajien murheet ovat yhteisiä. Sellupuun hinta on ”murheellinen”, puuston laatu ei ole aina toivottua ja metsänhoitaminen syö rahaa. Kierron aikana eucalyptuspuupelto harvennetaan useaan kertaan ja puut pystykarsitaan kolmessa osassa aina yhdeksän metrin korkeuteen. Eucalyptuksen viljely on työvoimavaltaista ja palkkakustannuksien nouseminen tulee tulevaisuudessa pakottamaan puun hintaa ylös.

Suomalaisten metsäyhtiöiden sijoittuminen eucalyptyspeltojen lähelle

Suomalaisten metsäyhtiöiden eucalyptustoiminta on suhteellisen nuorta. Ensimmänen suuri suomalainen sellutehdas perustettiin Etelä-Amerikkaan (Uruguaihin) vasta vuonna 2007. Uruguaissa sijaitseva Frey Bentosin tehdas oli alkujaan Metsä Fibren (silloin Metsä Botnia) ja se siirtyi kokonaan UPM:n omistukseen Metsä Groupin vahvistaessa tasettaan myymällä tuotantolaitoksiaan. UPM:n sivulla mainitaan:

Fray Bentosin sellutehtaan rakennustyöt alkoivat vuonna 2005. Tehtaan kokonaisinvestointi oli 1,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tehtaan tuotanto käynnistyi marraskuussa 2007.

Eukalyptussellua valmistavan tehtaan  vuosikapasiteetti on 1,1 miljoonaa tonnia, jonka tuotantoon käytetään noin 3,5
miljoonaa kuutiometriä eukalyptuspuuta. Tehdas työllistää suoraan noin 200 henkilöä.

Suomessa esimerkiksi Joutsenon sellutehtaalla tuotetaan vuodessa 650 tonnia havusellua. Uruguain sellutehdas vastaa kooltaan kahta Joutsenon sellutehdasta. UPM on turvannut Uruguain tehtaan puunhankintaa perustamalla Forestal Oriental nimisen yhtiön. UPM:n sivujen mukaan

Forestal Oriental omistaa noin 225 000 hehtaaria maata, josta noin 60 % on istutettua eukalyptusmetsää. Muut maa-alueet ovat laitumina, metsänhoitoon liittyvän infrastruktuurin käytössä tai ne on suojeltu eikä niitä käytetä puuviljelminä. Eukalyptusmetsistä saatava vuosituotanto kattaa noin 70 % Fray Bentosin sellutehtaan tarvitsemasta puuraaka-aineesta. Loput 30 % hankitaan
itsenäisiltä tuottajilta, jotka ovat tehneet yhteistyötä yhtiön kanssa vuosien ajan.

Teksteistä nopeasti laskien 135 000 hehtaaria maata tuottaa puuta vuodessa noin 2 450 000 kuutiota. Tämä tarkoittaa keskimäärin 18 kuution hehtaarituottoa vuodessa. Luku täsmää likimain yleisesti esitettyyn 20m3/ha tuotantoon.

Uruguain operaatio ei ollut ensimmäinen tunnettu suomalainen operaatio kohti etelän puuvarantoja. UPM lähti vuonna 1996 solmimaan Aprilin kanssa yhteistyötä Indonesiassa. Toteutuessaan yhteistyö olisi käytännössä tarkoittanut sademetsien hakkaamista sellun raaka-aineeksi. UPM perääntyi asiasta nousseen metelin jälkeen vedoten taloudellisiin ongelmiin Aasiassa.

Vuoden 2012 alussa Stora Enso on päässyt otsikoihin päätettyään tehdä Kiinaan uuden sellutehtaan. SE on vuokrannut 150 000 hehtaaria maata tehtaan raaka-ainereserviksi. Stora Ensolla on toimintaa entuudestaan myös Brasiliassa yhteistyöyrityksen Veracelin kautta.

Kritiikkiä suomalaisia metsäteollisuusyrityksiä kohtaan Suomen ulkopuolella

Suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovat kohdanneet kritiikkiä laajentuessaan uusille markkinoille. Perusongelmana on ollut puupeltojen takia tuhottavat sademetsät sekä maapohjien epäselvät omistuskuviot. Suomessa oli vielä sata vuotta sitten hyväksyttävää huijata / varastaa maat kansalaisilta, mutta vastaavat menetelmät eivät ole hyväksyttäviä nykyaikana missään päin maailmaa. Maasta pitää maksaa oikealla omistajalle käypä hinta eikä ketään saa pakottaa myymään maataan.

Suomalaiset paperiyhtiöt eivät omien sanojensa mukaan raivaa sademetsiä eulyptuspeltojen tieltä. Tämä on uskottavaa, mutta käytännössä yhtiöt kuitenkin ostavat sademetsistä raivattua maata paikallisilta ihmisiltä. Ihmiset tarvitsevat edelleen esimerkiksi peltoja ja raivaavat uutta alaa sademetsistä. Silloin metsäyhtiöiden toiminta aiheuttaa sademetsien tuhoutumista, vaikka metsäyhtiöt eivät niitä suoraan raivaisikaan. Stora Enson yhteistyöyritys Veracel raivasi 50 000 hehtaaria sademetsää puuviljelmille ennen vuotta 1987. Teknisesti ottaen Stora Enso viljelee puita sademetsään raivatuilla plantaaseilla.

Toinen ongelma ovat maapohjien epäselvät omistusoikeudet. Suomessa on maailman mittaluokassa harvinaisen selvät maarekisterit. Vastaavat rekisterit puuttuvat monesta maasta. Esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä ulkomaalaisten maaomistusta on rajoitettu. Suomalaiset yritykset eivät voi omistaa maata vaan yritysten pitää vuokrata maat paikallisilta. Yritysten on käytännössä mahdotonta varmistaa, että maiden vuokraamisessa ja hankinnassa ei ole käytetty suomalaisen moraalin vastaisia keinoja.

Kuva on lainattu elokuvan ”Punaisen metsän hotelli” lehdistömateriaalista

Vuoden 2012 alussa voimakkainta paheksuntaa on kohdistettu Stora Enson Kiinan maahankintoja kohtaan. Aiheesta on tehty dokumentaarinen elokuva  ”Punaisen metsän hotelli”. Elokuva on todellisuuden dramatisointia, mutta taustalla on myös todellisia ongelmia. Stora Enso on myöntänyt, että joissakin maanvuokrasopimuksissa on ollut ongelmia.

En nielisi aivan suoraan ympäristöjärjestöjen viestintää. Ympäristöjärjestöiltä unohtuu välillä tosiasiat silloin, kun tosiasiat sotivat niiden päämääriä vastaan. UPM:n vetäytyminen April-yhteistyöstä sekä SE:n ongelmien tunnustaminen ovat kuitenkin osoittaneet, että välillä metsäyhtiöiden harkinta on pettänyt, kun on toimittu kaukana kotisuomesta.

Suomen metsät kasvavat vuodessa 5-10m3 per hehtaari puuta

Suomen metsät kasvavat vuodessa yhteensä sata miljoonaa kuutiota puuta (mikä olisi tarpeeksi 28 Frey Bentosin kokoisen laitoksen tarpeisiin). Kaikkea Suomessa vuosittan kasvavaa puuta ei tulla todennäköisesti koskaan kaatamaan, mutta Suomessa riittäisi raaka-ainetta vielä nykyistä useammallekin sellutehtaalle. Tehtaiden ja puuviljelmien etäisyyskään Suomessa ei tulisi liian suureksi ongelmaksi. Kilpailevassa maassa, kuten Uruguaissa, Duraforin puupellot sijaitsevat 250 kilometrin päässä käyttöpaikasta.

Etelä-Suomen metsät kasvavat viljavilla kasvupaikoilla noin kymmenen kuutiota puuta per vuosi perinteisillä puulajeilla (kuusi, mänty, koivu). Kymmenen kuution kasvu vaatii aktiivista metsänhoitoa ja taloudellista panostusta metsään. Tämä on noin puolet euca-puupeltojen tuottamasta puumäärästä. Jos Suomessa hyväksyttäisiin puupeltojen viljely ja käytettäisiin puulajina hybridihaapaa, niin voisimme päästä vielä korkeampiin vuosituotoksiin. Hypridihaapa tuottaa ensimmäisen sadon 25 vuoden kasvatuksen jälkeen ja seuraavat sadot vielä nopeammin kantovesojen avulla. Kantovesasta kasvavat puut saavat kasvuun vauhtia valmiin juuriston avulla verrattuna uusiin taimiin.

Jos 25 vuotta tuntuisi vielä liian pitkältä puukierrolta, Suomessa voidaan päästä vielä nopeampaan kiertoon energiapajun avulla. Suomen energiapajun pellolla saatiin ensimmäisellä viiden vuoden kierrolla 50 kuutiota pajua per hehtaari. Seuraavat kierrot tuottavat satoa vielä nopeammin kantovesojen avulla. Maaseudun tulavaisuuden mukaan VTT ryhtyy selvittämään vuonna 2012 energiapajun viljelyä ruokohelveltä vapautuvilla pelloilla. Energiapaju on Suomea yleisempi lajike naapurimaassamme Ruotsissa.

Loppusanat

Eucalyptuspellot eivät ole suomen metsiin nähden voittamattoman ylivoimaisia puuntuotoskyvyltään. Saamme metsistämme kohtuullisella vaivalla paljon puuta teollisuuden tarpeisiin. Suurempana ongelmana kuin puiden riittäminen suomalaiselle sellutuotannolle, on kuljetuskustannuksien kasvu niin sanotun rikkidirektiivin vuoksi, kilpailevia maita huomattavasti tiukemmat (kalliimmat) ympäristövaatimukset ja energiaverojen nostaminen.

Puuntuottajan tilipussista sellun valmistuksessa käytetty kuitupuu tarkoittaa vain pientä osaa. Kuitukokoisesta puusta maksetaan pystykaupassa vain kolmasosa siitä mitä tukista ja kiertoaikana metsä tuottaa valtaosin tukkia.

Sellun keittoon sopiva puu on ohjautunut Suomessa alihintaan sellutehtaille ”kansallisen edun” nimissä. Jos tämä kansallinen etu poistuisi, vapaat markkinat saisivat päättää puulle oikean hinnan. Metsänomistajat saisivat kuitukokoisesta puusta vähintään yhtä paljon rahaa myydessään puuta energiakäyttöön kuin nykyään sellutehtaille.

Metsäteollisuus taistelee puun energiakäyttöä vastaan. Taistelu on ymmärrettävää, koska metsäyhtiöt ovat tehneet viime vuosina huomattavia voittoja selluntuotannolla. Kuitukokoisesta puusta olisi mahdollista maksaa nykyistä korkeampaa hintaa. Eucalyptusviestintä on osittain mediapeliä minkä tavoitteena on pitää kuitukokoisen puun hintaa mahdollisimman alhaalla Suomessa ja metsäyrityksien kursseja ylhäällä lupaamassa parempia voittoja halvempien raaka-aineiden maista. Muutamia vuosia sitten puunhintaa painettiin vuosia alas ostokartellin avulla eikä sellupuunhinta ole vieläkään noussut kohtuulliselle tasolle. Menetelmät vaihtuvat, mutta lopputulos säilyy.

Päivitys 24.03.2015:

Maaseudun tulevaisuudessa 20.03.2015 olleen jutun ”Koivukuitupuu ajaa eukalyptusta kiinni” mukaan ”nykyään eukalyptus maksaa tehtaan portilla noin 30 euroa kuutiometriltä. Koivukuidun hinta tehtaan portilla on lähes sama, eli 30–40 euroa kuutiometriltä”.

Suomessa havukuidun hinta on vain muutamia euroja koivukuitua korkeampi, mutta myytävä havusellu on huomattavasti lyhytkuituista eucasellua arvokkaampaa. Ei ole aihetta ihmetellä miksi metsäteollisuus lisäinvestoi Suomeen havumetsien ääreen eikä eucapeltojen ääreen.

 

5 thoughts on “Eucalyptuspellot tuottavat puuta vuodessa 20m3 per hehtaari

  1. Luultavasti kasvun nopeudeun lisäksi Eucalyptyksen ostohinta on selvästä halvempaa kuin suomalaisen puun kaataminen ja ostaminen.

  2. Olet oikeassa, puupellot ovat edullinen tapa kasvattaa puuta. Ympäristöväki suhtautuu puupeltoihin eri tavalla Suomessa ja esimerkiksi Brasiliassa.

    Ympäristöjärjelstöjen lobbaamaan FSC metsästandardoinnin ehdot ovat kahdessa paikassa erilaisia. Samalla kun muualla saadaan perustaa FCS sertin alla isoja euca viljelmiä, suomessa saa istuttaa saman sertin alla esimerkiksi hybridihaapaa vain muusta kuin metsätalouskäytöstä vapautuneelle maalle (kuten pellot). Linkki suomen ehtoihin – hae sanaa hybridihaapa.

  3. Päivitysilmoitus: Metsä antaa sijoittajalle inflaatiosuojattua tuottoa | Puuntuottaja – raha on paras metsäneuvoja

  4. Päivitysilmoitus: Kiintokuutiosta puuta tulee 113 eurolla sellua | Puuntuottaja – raha on paras metsäneuvoja

  5. Ensin kuntien maat siirrettiin valtion omistukseen. Nyt valtion maat yhtiöitettiin. Seuraavaksi nämä maat myydään ”markkina hinnalla” metsäyhtiöille plantaaseiksi. Mitä tämä toiminta on jos ei maan varastamista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.