Suomalainen metsätalous on mies+pokasaha+hevonen -aikakaudella. Hevonen on korvautunut metsätraktorilla ja pokasaha harvesterilla, muuten metsänkasvatusmenetelmät ovat käytännössä samoja kuin 50-luvun oppikirjoissa.
Puuston vuosittaisessa kasvussa hehtaaria kohden ei ole saavutettu vastaavaa tuottavuushyppäystä kuin maataloudessa. Vehnän hehtaarisato on yli kaksinkertaistunut 1950-luvun 1500kg/ha sadosta nykyiseen 3500kg/ha satoon. Metsän hehtaarikohtainen tuottavuus ei ole tehnyt vastaavaa yli kaksinkertaista nousua. Puuston kokonaiskasvu on lisääntynyt tehollisen metsäalan kasvaessa soiden ojituksen ja harsintametsien uudistamisen seurauksena.
Suomalaiset tehometsätalouden seurauksena syntyneet metsät näyttävät ennen uudistushakkuuta enemmän luontaisesti kehittyneiltä mustikkametsiltä kuin keinollisesti uudistetuilta tehometsätalouden tuotoksilta. Mustikat ovat hyviä, mutta metsätalouden tulos syntyy kasvaneiden puukuutioiden ja puukuution tuottamiseen kuluneiden kustannuksien mukaan.
Metsänhoidon koneellistamista on pyritty laajentamaan hakkuilta istutuksille ja taimikonhoitoon. Hakkuiden ulkopuolinen koneellistaminen on edennyt hitaasti koneellistamisen tähdätessä nykyisen puuntuotantoketjun koneellistamiseen välittämättä kustannuksista. Keino on ohittanut tarkoituksen.
Työn maksajat eli puuntuottajat eivät ole innostuneet uusista menetelmistä. Samat istutukset ja taimikonhoidot koneellisesti suoritettuna maksavat vuoden 2015 tilanteessa enemmän kuin miestyönä teetetty työ. Koneellisen metsänhoidon lopputuloskaan ei ole parempilaatuinen kuin miestyönä teetetyillä kohteilla.
Koneellistumisen eteneminen ei ole ollut kiinni muutosvastarinnasta tai erilaisien koneiden vähyydestä. Hitaan etenemisen syynä on ollut koneellisten menetelmien korkeampi hehtaarikustannus.
Koneellistamista tavoitellessa tulee erilaisien koneiden sijasta pohtia koko puuntuotantoketju uudestaan. Henry Fordin mukaan ”jos ennen auton kehittämistä olisi kysytty mitä ihmiset haluvat, ihmiset olisivat halunneet nopeampia hevosia”. Nykyinen metsätalouden koneellistaminen on enemmän hevosten parantamista kuin uuden tehokkaamman kulkuneuvon kehittämistä.
Halutessa metsänhoidosta konevaltaista ja puuta reilusti tuottavaa tulisi puukierron olla:
- Alan raivaus koneelliseen puuntuotantoon sopivaksi. Maapinta riittävän tasaiseksi poistamalla edellisen puukierron kannot, merkittävät epätasaisuudet sekä koneita haittaavat kivet pois alalta.
- Vesitalous kuntoon ojituksella ja pumppuasemilla.
- Maapohjan ravinteet oikeaan puulajikohtaiseen tasapainoon lannoituksella.
- Maavaikutteinen torjunta-aine tai peittokasvi estämään maapohjan peittymistä taimien kanssa kilpailevilla rikkaruohoilla sekä puun vesoilla.
- Jatkuvatoiminen koneellinen muokkaus ja puiden istutus tasariveihin.
- Nousevien heinien ja vesojen torjunta niittämällä rivivälit.
- Kasvulannoitus puulajikohtaisen tarpeen mukaan.
- Puiden harvennus riveittäin. Ei puukohtaista valintaa vaan täysien rivien poistaminen.
- Lopulta puiden korjuu ja kierron aloitus kannattavimmalla puulla.
Suomessa on peltopuolella kokemusta tehokkaasta viljelystä. Maatalouden lisäksi voisimme metsäalalla ottaa oppia parhaista toimintatavoista Etelä-Amerikan eucalyptysplantaaseilta.
Brasiliassa saatiin metsäntutkimustyöllä kaksinkertaistettua hehtaarikohtainen puuntuotto ja suomalaisia sellutehtaita asettautumaan alueella. Suomessa tehokkaiden menetelmien tutkinta ei ole johtunut metsäntutkimuksen työvoimapulasta. Pelkästään Metsientutkimuslaitoksella (Metla) oli vuoden 2013 lopussa 673 työntekijää. Metla sulautettiin vuoden 2015 alusta Luonnonvarakeskukseen (Luke).
Metsänhoito määritellään istuttaessa. Ylläoleva kuva on Risutecin Jussi Aikalan blogikirjoituksesta. Kuvasta näkee miten kuollutta ja tasaista maapohja on eucaplanteeseilla ennen istutusta. Maapohja tapetaan kasvinsuojeluaineilla ja tasoitetaan helppokulkuiseksi. Metsämaapohjan saa tasaiseksi esimerkiksi traktoriiin liitetyllä tappijyrsimellä tai USA:ssa metsänraivaukseen käytetyillä ”metsänniittokoneilla”.
Kokeilin etsiä erilaisia keinoja uudistuksen jälkeiseen hyödylliseen maanpeittoon. Maanviljelypuolella käytetään yleisesti peittokasveina apiloita ja erilaisia kerääjäkasveja. Metsäpuolella erilaisien peitto- ja kerääjäkasvien käyttö on harvinaista. Kerääjäkasvien käytölle olisi perusteita, metsätalouden suurimmat päästöt syntyvät ravinteiden huuhtoutuessa hakkuiden jälkeen veden mukana lampiin ja järviin. Päästöt eivät ole merkittävät, mutta niitäkin voisi vähentää sitomalla ravinteet kerääjäkasveihin. Samalla saisi ravinteet pysymään seuraavan puukierron käytössä omassa metsässä.
Maanviljelyspuolella kerääjäkasvit yleistyivät valtion maksaessa niistä tukea vuosittain 100 euroa per hehtaari. En haaveile vastaavista tuista metsätalouteen. Valtion korvatessa metsätaloudessa edes siemenkustannukset saataisiin halvalla tavalla sidottua reilusti ravinteita maaperään pois vesistöistä.
https://youtu.be/XFmKeLHWFZo?t=20s
Koneelliseksi suunnitellussa metsätaloudessa koneet ovat helppokäyttöisiä ja kustannustehokkaita. Yläolevassa videossa kitketään kuusen taimikkoa harvesteriin liitetyllä kitkimellä. Yksittäisien taimikkolaikkujen kitkentää taloudellisempi menetelmä olisi puiden välien niittäminen ajamalla niittokonetta riviväleissä reilua vauhtia.
Plantaasityyppinen metsänviljely antaa vapaammat mahdollisuudet puulajivalinnalle. Kaikille puulajeille voidaan tehdä hyvät kasvuolosuhteet. Suomessa kannattaa viljellä pitkäkuituista (=havupuut) puulajia, etelän plantaaseille viljellään enemmän lyhytkuituisia puulajeja. Pitkäkuituisia puulajeja viljellessä ei tarvitse kilpailla etelän sellun kanssa ja vielä bonuksena pitkäkuituinen sellu on lyhytkuituista sellua kalliimpaa.
Nopeakasvuisen metsän perustaminen maksaa enemmän kuin nykyinen tapa. Korkeamman perustamiskustannuksen vastapainona tehoviljellyn metsän hoitaminen on edullisempaa ja tehometsästä saa korkeamman puusadon kuin perinteisestä metsästä. Puuntuottajan kannattaa siirtyä tehometsätalouteen vain saadessaan uudesta menetelmästä korkeamman taloudellisen tuoton kuin nykyisellä tavalla.
Kaikkia Suomen metsiä ei ole järkevää muuttaa todellisen tehometsätalouden oppien mukaiseksi. Kivisimmät ja karuimmat paikat kannattaa pitää nykyisessä luonnonmukaisessa metsätaloudessa. Samoin metsiä kannattaa pitää luonnonsuojelussa vaalimassa perinteistä luontoa.
Tehometsätalouteen sopivimmat alueet kannattaa muuttaa tuottamaan suurella voluumilla puuta. Sopivalla suhteella Suomen metsät täyttäisivät entistä suuremmin osin ympäristöjärjestöjen FSC-serticaatin, kuten Etelä-Amerikan puuplantaasit jo tällä hetkellä täyttävät. Voisimme lopettaa eucasellun rahtaamisen Suomeen käyttämällä omaa sellua ympäristötietoisten asiakkaiden mielihalujen tyydyttämiseen.
Kiitos Paavo!
Mukavampi huutaa yhdessä tehokkaamman puuntuotannon puolesta. Perinteisen ja esille tuomasi menetelmän suurin ero on juuri tuo Henry Fordin lausahdus.
Kiitos kommentista ja kuvan käyttöoikeudesta. Toivottavasti tähtäämme suomessa ”auton” kehittämiseen ja painamme taas etelän ohitse puuntuotannossa.
Lähimmäs puupeltoa olen päässyt v.1998 istuttamassani peltokuusikossa, jossa ppa on nyt 17 kasvukauden jälkeen 28 ja keskipituus 10 m. Se tekee varovaisesti arvioituna noin 130 mottia/ha.Maapohja vastaa lehtoa.Ensiharvennus on 20 v iässä suunnitteilla. Ja se on todennäköisesti sen kuvion ainut harvennus.
Tuossa on saanut nauttia kasvun ihmeestä. Kuusien lähtönopeus on hidas verrattuna koivuun, sinun kuuset ovat painaneet viimeiset vuodet kohtuullisen hyvällä vuosikasvaimella kohti taivasta. Oletettavasti korjasit pellon ravinnetasapainon kuusille sopivaksi, pelloista yleensä puuttuu jotakin oleellista ja seurauksena on kasvuhäiriöitä.
Metsänhoidon päälinjat ovat minulla samat kuin blogin pitäjällä: avohakkuu ja nopea uudistaminen laadukkaalla materiaalilla sekä oikea-aikaiset hoitotoimenpiteet. Sopivissa kohteissa myös jk-tyyppinen yläharvennuspainotteinen hakkuu, eli päätehakkuun viivästyttäminen, voi olla harkinnan arvoinen. Itse harrastan ns. monitavoitteista metsänhoitoa, jota esittelin Konnevedellä Metsälehden nimimerkkitapaamisessa 2015. Siinä huomioidaan muut kuin puuntuotantotavoitteet – eri kuvioilla eri tavoin painottaen. Muita tavoitteita ovat mm. monimuotoisuuden ylläpito, maisema ja riistan elinvoimaisuus. Viime mainittuun vaikutetaan kylläkin tilallani lähinnä metsästystä rajoittamalla.
Jäin pohtimaan rivikasvatuksen, joka siis näyttää metsitetyltä pellolta, vaikutuksia metsän virkistysarvoon ja ko. kasvatuksen kykyä käyttää kasvutila täysimääräisesti hyväksi. Luulen, että jos se olisi ylivoimainen menetelmä, se olisi jo tutkimuksin osoitettu sellaiseksi ja käytössä.
Moi. Kiva nähdä, että olet päätynyt myös lukemaan puuntuottajan juttuja. Olen lueskellut sinun hyviä juttuja Metsälehden keskustelupalstalla (luen / kirjoitan myös siellä). Minulla oli harmillisesti Konneveden viikonloppuna toinen pakollinen meno jolloin en päässyt retkelle mukaan.
Suomessa on tutkittu harmillisen vähän rivikasvatusta. Katsomalla http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/ sivulta Metlan tutkimusaiheita näkee rivi- ja muiden tehokasvatusmuotojen olevan tutkijoiden (tai käytännössä tutkijoiden rahoittajien) kannalta epäkiinnostavia. Etelä-Amarikassa käytetään rivikasvatusta yleisesti jolloin voisimme olettaa sen olevan ainakin siellä tehokas menetelmä. Suomessakin jotkin urheat yksityiset ovat kasvattaneet puita menestyksekkäästi rivissä.
Metsänvirkitysarvoista ei saa nykyään rahaa tilille jolloin sen ottaminen mukaan taloudelliseen tuottoon on haastavaa.
Kuusikkoni istutettiin isoilla avojuuritaimilla rinnepeltoon.Boorilannoitus tehtiin 7 v sitten,kun osassa kuusia alkoi näkyä latvan vaihtoa ja kuivumista.Paljon olen metsäpuolen hommissa hyviä kuusikoita nähnyt,mutta tämä kuusikko on oikea kasvun ihme.Nyt puskee keskimäärin lähes metrin pituuskasvua.
Onko tuo rinne mihin ilmansuuntaan? Valoisan puolen rinne on puille herkkupaikka kasvaa, ei tule ongelmia seisovasta vedestä ja auringon valo lämmittää elämää mukavasti.
Kyseessä on loiva länsi/etelärinne järven rannassa.Osa istutettu rauduskoivulle samaan aikaan ja ensiharvennettu.Hyvä metsä on sekin,mutta ei hämmästytä kuten viereinen kuusikko.