Tukkipuun hintaero pysty- ja hankintakaupassa

Suomessa on käytössä puukaupoissa niin kutsuttu tavaralajimenetelmä. Tavaralajimenetelmässä metsästä korjattava puumateriaali erotellaan puunkorjuun yhteydessä puulajettain koon ja laadun mukaisesti tukki-, kuitu- ja energiapuuksi. Tukkipuusta valmistetaan sahoilla lautaa ja vaneritehtailla vaneria. Kuitupuusta valmistetaan sellutehtailla sellua paperin ja kartongin raaka-aineiksi. Metsänomistajan myydessä puuta hän sopii puunostajan kanssa kauppahetkellä hinnat ja muut ehdot tavaralajeittain. Kauppatapoja on kaksi:

  • Pystykauppa. Metsänomistaja myy metsäyhtiölle hakkuuoikeuden sovitulle alueelle. Puunostaja maksaa myyjällle puutavarasta toteutuman mukaan ennakkoon sovitun tavaralajikohtaisen kuutiohinnan. Puunostaja on vastuussa kaupan ehtojen täyttymisestä, laatuvaatimuksista ja korjuunkustannuksista.
  • Hankintakauppa. Metsänomistaja sopii toimittavansa tietyllä hetkellä sovitun puuerän tienlaitaan, mistä metsäyhtiö voi noutaa puut. Metsänomistaja on vastuussa kaupan ehtojen täyttymisestä, laatuvaatimuksista ja korjuunkustannuksista. Jos metsänomistaja toimittaa puut tuotantolaitokselle asti, on kyseessä toimituskauppa.

Pystykauppa on ollut viime vuosina ylivoimaisesti suosituin kauppatapa. Metlan metsätilastotiedotteen 34/2012 mukaan viimeisen vuoden aikana tukkipuusta korjattiin hankintahakkuilla vain 15% ja loput 85% pystykaupoilla. Kuitupuusta 21% korjattiin hankintakaupoilla ja loput 79% korjattiin pystykaupoilla. Hankintahakkuut kattoivat vielä 1980-luvulla kolmanneksen hakkuista ja sitä aikaisemmin vielä suuremman osan. Metsäyhtiöt ovat ohjanneet ostohinnoilla puunmyyjiä pystykauppaan varsinkin paljon tukkia sisältävillä uudistushakkuuleimikoilla.

Perinteinen metsänomistaja + moottorisaha + traktori -yhdistelmä ei ole kadonnut kokonaan, mutta on harvinainen jo ensiharvennuksillakin. Vuonna 2007 noin puolet hankintahakkuista oli metsänomistajien suorittamia. Lopuissa hankintahakkuista esimerkiksi Metsänhoitoyhdistykset välittivät puuta hankintakaupan ja pystykaupan välimuotona. Välimuodossa metsänomistaja tekee hankintasopimuksen metsäyhtiön kanssa ja hakkauttaa leimikon esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen kalustolla.

Toimituskaupat (myyjä toimittaa puut käyttöpaikalle asti) ovat Ruotsissa suositumpia kuin Suomessa. Käytännössä ainoa, joka myy Suomessa puuta toimituskauppoina merkittävissä määrissä, on valtio. Kuvaajan hintatiedot noudettu 26.08.2012 Metsälehden puunhintasivulta

Osa metsänomistajista pitää metsäalan suurimpana epäkohtana tukkipuun hankinta- ja pystykaupan välistä pientä hintaeroa. Nykyinen hintaero on tukille uudistushakkuuleimikoilla muutaman euron luokkaa. On selvää, että metsäyhtiö ei onnistu kaatamaan / kuljettamaan puita tienlaitaan muutamalla eurolla.

Puunkorjuu metsäkoneella maksaa metsäyhtiöille uudistushakkuuleimikoilla kuuden euron luokkaa per kuutio (hinta vaihtelee puiden keskikoon mukaan voimakkaasti) ja puumateriaalin kuljettaminen tien laitaan metsätraktorilla viiden euron luokkaa per kuutio (hinta vaihtelee leimikonkoon ja ajomatkan mukaan). Harvennushakkuilla korjuunhinta on pahimmillaan monta kertaa korkeampi kuin uudistushakkuulla. Nopeasti ajatellen metsäyhtiön pitäisi maksaa päähakkuuleimikollakin hankintahakkaajalle yksitosta euroa enemmän per tukkikuutio, ei pelkästään muutama euroa enemmän, kuten hintatilastosta voi laskea.

Tukkia pienemmällä kuitupuulla on hintaeroa pysty- ja hankintakaupan välillä. Kovakuntoinen moottorisahamies voi saada ensiharvennuksella hankintahakkuulla jopa pientä tuntipalkkaa verrattuna pystykauppaan. Pysty- ja hankintahintojen erotuksena muodostuvasta hankintalisästä saatava tuntipalkka on kylläkin erittäin vähäpätöinen verrattuna minimipalkkaan muilla teollisuuden aloilla. Rahaa yleisempi motivaatio metsänomistajan suorittamiin moottorisahahakkuisiin on odotettu parempi hakkuujälki sekä fyysisen tekemisen tuoma mielihyvä.

Miksi pysty- ja hankintakaupan hinta on melkein sama?

Hankinta- ja pystykaupan välinen hintaero on perusteltu metsäyhtiön näkökulmasta. Metsäyhtiön kannalta pystykauppa tarjoaa merkittäviä etuja:

  1. Puusta maksettava hinta sovitaan kaupantekohetkellä ja maksun viimeinen erä suoritetaan vasta viimeisen mittauksen jälkeen jopa kahden vuoden päästä. Perinteisesti metsäyhtiön ei tarvitse maksaa korkoa maksamattomalle summalle. Metsäyhtiö saa puunmyyjältä korotonta luottoa.
  2. Ostaja voi pystyvarastoida puut tuoreena myyjän metsässä odottamassa käyttöä. Puun kysynnän laskiessa metsäyhtiö voi pysäyttää puunkorjuun eikä sahojen pihoille pääse syntymään pilaantuva puukasoja.
  3. Ostaja voi katkoa puut tarvitsemaansa mittaan riippuen hakkuuajankohdan tarpeesta. Huonon katkonnan seurauksena metsänomistaja menettää rahaa ja metsäyhtiö saa korjattua kuitupuuta tavallista pienemmällä kustatannuksella.
  4. Puiden laatuvaatimukset tulevat täytettyä ostajan valvomana. Rajatapaukset päätyvät metsäyhtiön edunmukaiseen kasaan.
  5. Metsäyhtiöt hallitsevat puunkorjuuketjua kannolta käyttöpaikalle.

Kokonaisuudessa pystykauppa on metsäyhtiöille kannattavaa. Metsäyhtiöt saavat pystykaupassa metsänomistajan rahoittaman, vasta tarpeeseen katkottavan puuvaraston. Metsänomistaja hyötyy pystykaupassa puunmyynnin yksinkertaistuessa ja sopimuskumppanien vähentyessä.

Metsänomistaja menettää rahaa antaessaan ilmaista lainaa metsäyhtiölle

Pystykaupassa on normaalia, että metsäyhtiöllä on oikeus korjata puut kahden vuoden kuluessa puukaupasta. Yhtiö antaa puunmyyjälle osan puukaupan arvioidusta rahamäärästä ennakkona, mutta varsinainen summa maksetaan vasta korjuun toteuduttua viimeisen puun mittaamisen jälkeen. Kuvaajan lähde tilastokeskuksen Suomi lukuina / Hinnat ja kustannukset sivu

”Ennen kaikki oli halvempaa” -lausahdus pitää myös todellisuudessa paikkansa. Pari vuotta sitten samalla rahalla sai enemmän tavaraa kuin tänä vuonna. Kahden vuoden päästä samalla rahalla saa taas vähemmän tavaraa kuin tänä vuonna. Tätä rahanarvon heikentymistä kompensoidaan yleisesti maksamalla talletetulle / lainatulle rahalle korkoa.

Metsäpuolella pystykaupan nykyinen maksutapa on puunostajalle mieluinen, puunostaja saa puunmyyjältä korotonta (ilmaista) lainaa. Jos metsäyhtiöt maksaisivat puut sopimuksen tekohetkellä, metsäyhtiöiden pitäisi maksaa pystyvaraston rahoituksesta korkeaa korkoa yrityslainamarkkinoilla. Metsäyhtiöt hyötyvät maksujen viivästymisestä helposti pari euroa per tukkikuutio (ja puunmyyjät häviävät saman summan).

Siinä vaiheessa, kun valtaosa metsänomistajista ymmärtää inflaation merkityksen ja metsänomistajilla on oikeaa edunvalvontaa, uskon kauppakirjoihin lisättävän korkolauseen. Ensimmäinen vaihe koronmaksamiseen olisi korosta sopimisen ottaminen mukaan edes ”edunvalvojien” määrittelemään hakkuusopimuspohjaan. Korkolauseessa sovittaisiin, että metsäyhtiö maksaa hakkuusopimuksen allekirjoituksen ja maksusuoritusten väliseltä ajalta korkoa X prosenttia sopimuksen tekohetken yleisen korkotilanteen mukaisesti.

Puiden varastoiminen tuoreena myyjän metsässä

Vanerin ja sahatavaran kysyntä on voimakkaasti riippuvainen rakentamisesta. Yleisen talouden moottorin yskiessä kysyntä laskee ja tuotantolaitokset eivät tarvitse yhtä paljon puuta kuin ennen. Pystykaupassa puunostajalla on yleensä kaksi vuotta aikaa korjata puut leimikolta.

Puu säilyy huonosti kaadettuna, puun rakenne rikkoutuu kuivuessa ja puu saa värivikoja erilaisten sienien jyllätessä rakenteissa. Sahoilla on yleensä puuta varastossa vain parin viikon tarvetta vastaava määrä. Jos sahat sopisivat etukäteen puutavaran toimituksista, syntyisi tilanteita missä rekat ajaisivat täyttyville varastokentille tukkeja pilaantumaan.

Pystykaupassa ostaja määrittelee itse milloin puut kaadetaan. Sahat voivat seurata yleisen talouden kehitystä riittävän nopeasti. Sahatavaran kysynnän laskiessa ostot käytännössä pysäytetään ja hakkuita säädetään alas vastaamaan oikeaa tarvetta. Sahatavaran kysynnän noustessa voidaan sitten valittaa ensiksi hetki puunmyyjien myyntihaluttomuutta ja vaatia valtiolta pakkotoimia puukaupan vauhdittamiseksi.

Jos puut myytäisiin hankintakaupoilla, ei ostajilla olisi vastaavia pystyvarastoja. Kysynnän laskiessa puut jatkaisivat matkaansa sahalle sopimusten mukaisesti ja kysynnän taas noustessa ostajien pitäisi rynnätä markkinoille solmimaan nopeasti uusia kauppoja. Nopea kysynnän nousu käytännössä nostaisi puunhintaa, kun välissä ei olisi hintojen nousua vaimentavaa pystyvarastoa.

Sahatavara katkotaan jo metsässä asiakkaan tarvitsemaan mittaan

Sahojen asiakkaiden tarpeet vaihtelevat sahatavaran pituuden suhteen. Välillä tarvitaan pidempää lautaa ja toisena ajankohtana on kysyntää lyhyemmälle laudalle. Yleisimmillään tukkien pituus vaihtelee 3.7 ja 5.5 metrin välillä riippuen asiakkaan tarpeista.

Puunmyyjän kannalta puut kannattaa katkoa tukeiksi siten, että puusta tulee mahdollisimman paljon tukkia. Jakamalla puu sopivan pituisiin osiin saadaan puu katkottua lähes kokonaan tukiksi minimihalkaisijaan asti. Katkonnan tarkkuus vaikuttaa puuntuottajan palkkapussin reilusti, tuhannen kuution kaupassa tukkiprosentin (=tukin osuus kertyneestä puumäärästä) vaihtuminen viisi prosenttia vaikuttaa 2700 euroa leimikosta saatavaan hintaan.

Puunostajan kannalta on taas tärkeämpää saada oikein mittaista puuta sen hetkisen tarpeen mukaisesti. Ostajan ei kannata katkoa mittoja, joille ei ole kysyntää. Kauppakirjassa sovitaan yleensä käytettävät mitat, mutta kauppakirjassa ei sovita tukin optimaalisesta katkonnasta. Metsäyhtiö saattaa vaihtaa hakkuukoneen kuljettajan katkontaohjeita käytännössä vielä aamulla juuri ennen hakkuita.

Nykyisen käytössä oleva, toteutuneiden tukkien mukaan maksaminen, on perinne manuaalisen hakkaamisen ajalta. Ennen koneellista puunkorjuuta puutavaran määrä mitattiin yleensä käsin toteutuneiden tukkien mukaan. Nykyaikana hakkuukoneen kouran mittausdatasta voitaisiin helposti laskea koneellisesti miten paljon leimikosta olisi voinut tulla tukkia käyttäen täydellistä katkontaa (=tilavuus katkaisukohdasta tukin minimipaksuuteen asti). Metsäyhtiöt voisivat maksaa koko minimipaksuuden täyttävälle matkalle täyden hinnan mittausdatan avulla, vaikka ne katkoisivat tukit oman tarpeen mukaan metsässä. Maksutapa helpottaisi huomattavasti ostajien tarjouksien vertailua.

Koskitukki on alkanut ostamaan puuta osarunkomenetelmäksi kutsumallaan menetelmällä. Rungot kuljetetaan metsästä täysipitkinä minimilatvapaksuun katkottuna ja tukkiosuudesta maksetaan kiinteä hinta riippumatta katkonnasta. Maksettava hinta on pienempi per tukkikuutio, mutta metsänomistajan kannalta katkonta on aina täydellinen. Koskitukin kauppamenetelmä vähentää puunmyyjän riskiä kauppatilanteessa katkonnan osalta.

Pystykaupassa metsäyhtiö varmistaa laatuvaatimuksien täyttymisen

Tukkipuulle ei ole Suomessa sovittuna yleispäteviä laatuvaatimuksia. Vaikka vaatimukset ovat ostajien kesken lähes samanlaiset, voi jokaisella puunostajalla olla oma määritelmänsä tukille ja kuidulle. Yhteinen määritelmä helpottaisi puunmyyjää ostotarjouksien vertailussa, mutta jostakin syystä metsäteollisuus ei ole onnistunut luomaan yhteistä vertailun mahdollistavaa laatuvaatimusmääritelmää. Samainen määritelmä helpottaisi myös korjuuyrittäjiä korjaamaan puuta usealle asiakkaalle.

Koneellisessa puunkorjuussa hakkuukone valvoo laatuvaatimuksien täyttymistä ohjelmallisesti yhdessä hakkuukoneen kuljettajan kanssa. Kuljettaja tarkkailee puusta vaikeasti koneellisesti mitattavia vikoja kuten koroja (rungon pituussuuntainen haava) ja muita laatuvirheitä. Hankintahakkuussa metsänomistaja valvoo itse kirjallisesti sovittujen laatuvaatimuksien täyttymistä.

Rajatapauksien (tukki / kuitu / raakki) kohdalla kuski joutuu tekemään ratkaisun mihin pinoon puutavara menee. En usko laatuvaatimuksien seuraamisen vaikuttavan kovinkaan paljoa kuitu / tukki suhteeseen, vaikka laatuvaatimuksilla voisi teoriassa olla vaikutusta metsänomistajan saamaan kantarahatuloon.

Metsäyhtiöt hallinnoivat puunkorjuuketjua

Suomessa valtaosa metsäkoneyrittäjistä on sopimusyhteydessä jonkin metsäyhtiön kanssa. Koneyrittäjä hakkaa käytännössä vain yhdelle metsäyhtiölle puita ja kantaa erittäin voimakasta asiakasriskiä. Metsäkoneyrittäjä ei ole täysin tasapuolinen neuvottelukumppani suuremman metsäyhtiön kanssa neuvotellessaan.

Metsäalan kokonaisuuden kannalta yrittäjien sitominen / sitoutuminen yhteen yritykseen on haitallista koneiden kuljetuksen lisääntyessä. Koneiden käyttöä optimoidaan yhden metsäyrityksen näkökulmasta, mutta kokonaisuutta ei optimoida. Kahden eri yhtiön metsäkoneet käyvät korjaamassa puita naapuritiloilta pahimmillaan samaan aikaan.

Metsänomistajan kannalta metsäyhtiöiden tekemä korjuuketjun hallinta on osaltaan hyvä asia. Yhtiöt pitävät korjuunhinnan kohtuullisena suuremmalla neuvotteluvoimallaan. Kenenkään etuna ei kylläkään ole se, että metsäkoneyrittäjien liiketoiminta ei olisi tervettä metsäyhtiöiden painostaessa yrittäjiä kohtuuttomasti.

Yhteenveto – metsäyhtiöt hyötyvät pystykaupasta

Metsäyhtiöt saavat korjuukustannuksien verran muuta etua tukkipuun pystykaupasta verrattuna hankintakauppaan. Metsänomistajat antavat yhtiöille ilmaista lainaa, tukit säilyvät hyvälaatuisina metsässä kasvaessa, yhtiöt voivat katkoa puut todellisen tarpeensa mukaan ja maksaa vain hyötymästään puumateriaalista. Osa pystykaupasta syntyvistä eduista tarkoittaa puunmyyjälle tappiota, varsinkin parin vuodenkin koroton maksuaika ja käytännössä vapaa katkonta tarkoittavat merkittävää tappiota puunmyyjälle.

Ensiharvennuksilla ja muilla työvoimavaltaisilla kohteilla korjuunkustannus on niin suuri, että metsäyhtiöiden kannattaa maksaa hankintapuusta korkeampaa hintaa kuin pystykaupassa. Kuitupuun kysyntä on tasaisempaa kuin tukin kysyntä ja korjaamisessa puunkatkonnalla ei ole merkittävää väliä.

16 vastausta artikkeliin ”Tukkipuun hintaero pysty- ja hankintakaupassa

  1. Kiitokset hienosta puukaupan analyysistä! Näetkö mitään mahdollisuuksia sille, että puukaupassa siirryttäisiin tulevaisuudessa metsänomistajaa suosivampiin toimintamalleihin?

  2. En pidättele hengitystä odotellessa metsänomistajan huomioon ottavia puukauppoja. Luin juuri Tauno Järveläisen ”Metsänomistajan tietokirjan” vuodelta 1948. Reilut 60 vuotta sitten tilanne on vastaava kuin nykyään, puukaupan perinteet ovat syntyneet lukutaidottomien metsänomistajien myydessä puuta ammattimaisille puunostajille.

    Tilanne tulee korjautumaan vasta metsänomistajien kiinnostuttua rahasta…

  3. Kiitos valaisevasta kirjoituksesta.
    Muistan 1970-luvun lopulla olleeni isäukon apparina tekemässä jonkin sortin harvennushakkuuta. Isä valikoi ja kaatoi puut, rungot (en muista, oliko sekä tukkia että kuitua) lastattiin moottorikelkan rekeen ja ajettiin tienvarteen. Työstä ei tullut mitään jälkiä metsäpohjaan, jäljelle jäivät vain oksat ja latvukset. Kun nyt kävelen tilan viimeisessä vanhassa kuusikossa, käy mielessä, että samalla systeemillä sieltä voisi hyvinkin korjata sieltä täältä hyvänkokoisia tukkirunkoja ja toisaalta tukiksi koskaan kelpaamattomia kuitupuita. Rupeaako tällaista kauppaa yksikään ostaja enää tekemään?

  4. Päivitysilmoitus: Kuusikon ensiharvennus keskittää kasvun parhaisiin runkoihin | Puuntuottaja – raha on paras metsäneuvoja

  5. asiallista ja valaisevaa tekstiä.
    itse juuri tässä mietiskellyt että pitäisikö alkaa uudestaan tekemään hankinta hakkuita,kun aina pystykaupoissa tulee jotain ikävää vastaan.

  6. Päivitysilmoitus: Metsätien rakentaminen | Puuntuottaja – raha on paras metsäneuvoja

  7. Päivitysilmoitus: Tee se itse: ensiharvennus moottorisahalla | Puuntuottaja – raha on paras metsäneuvoja

  8. Päivitysilmoitus: Metsäveroilmoituksen täyttäminen helposti ja nopeasti | Puuntuottaja – raha on paras metsäneuvoja

  9. Jotta korkoa voisi/pitäisi pystypuille juridisesta näkökulmasta maksaa, pitäisi omistusoikeuden siirtyä kaupantekohetkellä. Ongelmaksi muodostuu puun mittaaminen riittävällä tarkkuudella ja vuosikasvujen omistajuus.

    Hyvää pohdintaa, joskin ehkä hiukan oiotaan mutkia.

  10. Päivitysilmoitus: Kuinka monta kuusta kannattaa istuttaa hehtaarille? | Puuntuottaja – raha on paras metsäneuvoja

  11. Sitten kotimaisen puun hinta nousee, kun saadaan isännät vetämään köyttä samaan suuntaan…sovitaan, ettei myydä tukkipuuta alle 60 €/k-m3. Yhtiöt voivat tuoda lähinnä kuitua Baltiasta ja Venäjältä, mutta tukin hinta nousee 60€/m3, mikä on kohtuuhinta.

  12. Katsoin juuri puutavaralajien pysty ja hankintahintoja. Kuusitukin hankintahinta on noin 1 euron alhaisempi kuin pystyhinta! Vaikka artikkelissa pystykauppojen hinnoittelua ylistettiinkin, ei millään jaksa ymmärtää miten hintaero voi olla negatiivinen hankintahintaan päin.
    Hankintakauppojenkin etuja olisi vastapainoksi voitu vertailla esim. niin että, hallintokulut ovat lähes olemattomat hankintakaupoissa. Ostaja saa mitä tilaa tikkua ristiin laittamatta. Hakkuu ja rajarikkomuksia, tie, varasto, korjuujälki, ym. riitoja ja lisäkustannuksia ei tarvitsisi ottaa huomioon hinnoittelussa, jne. muitakin ennakoimattomia kustannuksia voi tulla.
    Kaiken edellä kuvatun huomioon ottaen artikkelin väittämä pystykauppojen edullisuudesta tuntuu vähintäänkin oudolta ja harhaanjohtavalta.

  13. Jos heittomottin hinta on korkeampi kuin kiintomottin niin eikö silloin
    kannata katkoa kaikki puut 33 cm pituisiksi ja pieniä ja myydä
    polttopuuksi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.