Puuntuottajan ja liito-oravan yhteiseloa

Vanha kansa piti karhua metsän vahvimpana eläimenä, mutta karhun voimat eivät ole mitään verrattuna liito-oravaan. Tuo pieni ja suhteellisen viattoman näköinen eläin jaksaa siirtää teitä ja pysäyttää metsäkoneita.

Kuvalähde Wikipedia

Liito-orava syntyy, elää ja kuolee puussa

Liito-orava viettää elämänsä irti maanpinnasta. Liito-orava liikkuu nimensä mukaisesti liitemällä. Se kykenee liitämään helposti 20-30 metrisen aukon yli. Pisimmät liidot ovat jopa sadanmetrin luokkaa.

Liito-orava liitelee pesästään syömään lehtipuiden lehtiä, siemeniä, silmuja, versoja sekä marjoja. Uudistushakkuualat vesovat runsaasti koivua ja siten ne tarjoavat liito-oravalle runsaasti ruokaa tuoreena lehtipuuna. Liito-orava saattaa kerätä lepän ja koivun norkkoja talvivarastoon vanhaan tikankoloon.

Liito-orava pesii vanhoissa haavoissa olevissa tikankoloissa, oravanpesissä sekä muissa pesäksi kelpaavissa paikoissa. Liito-oravalla on monta pesää, joita se vaihtelee. Naaraiden pesäpaikat sijaitsevat 4-10 hehtaarin alueella, kun urokset taas viettävät aikaansa keskimäärin 60 hehtaarin alueella. Liito-oravanaaraat viettävät valtaosan ajastaan alle hehtaarin kokoisella alueella asuttamansa pesänsä ympärillä.

Liito-orava ei ole erityisen arka vaan se voi elää myös asutuksen lähellä. Esimerkiksi Jyväskylän Yliopiston kampuksella on vahvistettu liito-orava havainto. Yleisyydestä huolimatta liito-oravia on vaikea havaita luonnossa, koska ne liikkuvat yleensä iltahämärässä ja pimeällä. Poikasten ollessa pieniä emo saattaa liikkua myös valoisalla.

Tutkimukset eivät osoita liito-oravakannan heikentymistä

Liito-oravakannasta ja kannan kehittymisestä ei ole olemassa tarkkaa kuvaa. Kannanmääritystä vaikeuttaa liito-oravan eläminen jatkuvasti maanpinnalta irti (liito-oravista ei jää laskettavia jälkiä lumeen) sekä usean pesän käyttäminen (liito-orava kantaa ei voi laskea pesämäärästä). Liito-oravakartoitukset perustuvat ulostepapanoiden etsimiseen maasta.

Nykyiset liito-oravakannan arviot perustuvat Suomessa käytännössä aina Ilpo K. Hanskin loppuraporttiin ”Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi”. Raportissa liito-oravakannaksi arvioidaan 143 000 naarasta – urospuolisten liito-oravien määrä jätetään mainitsematta (arvauksen mukaan myös uroksia on olemassa). Liito-oravakanta on suurempi kuin hirvikanta. Omien hirvikohtaamisieni ja raportoitujen taimikkotuhojen perusteella en voi pitää hirveä harvinaisena.

Liito-oravat eivät ole suojeltuja niiden harvinaisuuden takia vaan oletetun kannan taantumisen vuoksi. Kannan taantuminen on oletus eikä sille ole varsinaisesti tieteellisiä todisteita. Hanskin loppuraportissa lukee:”Tässä tutkimuksessa saatua kannan koon arviota on mahdotonta verrata mihinkään aikaisempaan, koska kannan koosta ei ole varhaisempaa, luotettavaa laskenta-aineistoa. Mitä todennäköisimmin Suomen liito-oravakanta on ollut moninkertainen esimerkiksi 50-60 vuotta sitten.” Yhtä perustellun olettamuksen mukaan mitä todennäköisimmin liito-orava kanta on ollut pienempi esimerkiksi 50-60 vuotta sitten metsästyksen ja vanhoihin puihin kohdistuneiden harsintahakkuiden vuoksi.

Jos verrattavaksi tutkimukseksi hyväksyttäisiin Hokkasen vuosina 1986 – 1991 tekemä tutkimus, johtopäätöksissä jouduttaisiin kirjoittamaan, että kanta on kasvanut edellisestä tutkimuksesta. Liito-oravakanta painottuu Etelä-Suomeen missä edellisen tutkimuksen mukaan eli vain 40 000 – 50 000 pesivää liito-oravanaarasta. Liito-oravakanta on kasvanut räjähdysmäisesti tutkimuksien välillä.

Liito-oravan elinikä on keskimäärin kahdesta kolmeen vuotta. Liito-oravakannan suuntaa ei voi arvioida paikallisten muutosten mukaan. Suurella varmuudella vuonna 2010 syntyneen liito-oravanaaraan asuinpaikka on tyhjä vuonna 2013 (kunnes uusi naaras valtaa alueen). Liito-orava kannan muutosta ei voida arvioida käymällä tunnetuilla asutuilla pesillä ja päättelemällä pesän tyhjyydestä kannan vähentymistä. Pesän vanha asukas voi olla kuollut vanhuuteen tai viettää aikaansa vaihtopesässä.

Hanskin tutkimus suoritettiin vuosien 2003 – 2005 aikana etsimällä 90 000 hehtaarin näytealueelta liito-oravan papanoita. Maastokartoituksiin osallistui yhteensä 41 henkilöä ja he työskentelivät yhteensä 87 kuukautta (=reilut kaksi kuukautta per henkilö). Näytteen kerääjillä oli kova kunto ja harjaantunut silmä, hehtaarin tarkastamiseen oli varattu aikaa alle 10 minuuttia.

Jokainen yksittäinen tutkimusalue oli yhdeksän hehtaaria (liito-oravanaaraan oletettu elinpiiri). Raportin mukaan tutkija käytti keskimäärin 29.5 minuuttia per 9 hehtaaria aikaa liito-oravan papanoiden etsimiseen. Jos alueelta ei löytynyt papanoita, alue pääteltiin liito-oravista tyhjäksi. Jos taas papanoita löytyi, silloin päätettiin, että kuuluvatko ne naaraalle vai urokselle. Tapauksissa missä löydettiin usean puun alta papanoita arveltiin, että onko yksi naaras ulostanut papanat vai ovatko papanat useamman naaraan tuotosta.

Kokonaisuudessaan tutkimus on mielenkiintoinen. Tutkimusta tehdessä on nähty todella paljon vaivaa, mutta muutama liito-orava naaras on saattanut jäädä kiireessä huomioimatta. Ei ole kovinkaan rohkeaa väittää, että liito-oravan nykyiselle suojelulle ei ole perusteita.

Muokkaus 24.02.2016: Liito-orava poistui uhanalaisten listalta. Muutos ei ole vielä kuukaudessa levinnyt metsäohjeistuksiin, odottelemme milloin uhanalaisuuden katoaminen vaikuttaa metsänkäsittelyyn. 

Liito-oravia löytyy Suomesta Pohjois-Koreaan ulottuvalta alueelta

Liito-oravia esiintyy Suomen ja Pohjois-Korean välisellä alueella. EU:n alueen liito-oravat asuvat Suomessa ja Virossa. Iucn ylläpitämällä maailman uhanalaisten eläimien listalla liito-orava on päätynyt ”vähiten huolestuttavien” eläinten listalle. Maailman mittakaavassa liito-oravan suojelu Suomessa voisi aiheuttaa melkoista ihmetystä. Eikö meillä muka ole muuta suojeltavaa?

Ympäristöministeriön ohjeet

Ymräristöministeriö on julkaissut sivuillaan kirjeen metsäkeskuksille ja muille toimijoille luonnonsuojelulain sekä niin sanotun luontodirektiivin (92/43/ETY) säännösten huomioon ottamiseksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittelyssä, rajaamisessa ja metsänkäsittelyssä. Ohjeistuksen tavoitteena on turvata metsänomistajien tasavertainen kohtelu. Ohjeistuksen taustalla on se, että EY:n komissio katsoi, että Suomen vanha luonnonsuojelulaki ei täyttynyt luontodirektiiviä.

Liito-oravan koko elinpiiri ei joudu suojeluun vaan pelkästään sen pesä- ja levähdyspuut on säilytettävä suoja- ja kulkuyhteyspuineen:

Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan.

Lainauksessa mainitulla lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia.
Levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut sen edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut. Lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteeseen luetaan myös niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Harvennushakkuilla liito-orava ei anna kovinkaan paljoa rajoitteita.

Lisääntymis- ja levähdyspaikalla olevat kolopuut sekä sopivat ravinto- ja suojapuut tulee säästää. Muuten harvennushakkuut voidaan suorittaa normaalisti hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti. Lähtökohtaisesti harvennushakkuissa metsikköön jää yleensä riittävästi puustoa, joka mahdollistaa liito-oravan liikkumisen

Uudistushakkuulla liito-orava pitää ottaa huomioon voimakkaammin. Liito-oravalle jätetään jättöpuuryhmiä sekä liitelypuita.

Koskematta jätetään liito-oravan lisääntymiseen tai levähtämiseen käyttämästä puusta 10-15 m säteeltään oleva vyöhyke. Lisääntymis- ja levähdyspaikan pinta-ala olisi tällöin 300-700 neliömetriä.
Kulkuyhteyspuiksi voidaan jättää ylimpiin latvuskerroksiin kuuluvia, liito-oravalle suojaa antavia puita ja niiden  myrskynkestävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Liito-orava kykenee vaivatta liitämään 20-30 metriä leveiden aukeiden alojen yli.

Ympäristöministeriön kirjeen henki tuntuu mielestäni kokonaisuudessaan piristävän terveeltä liito-oravaa ympäröivässä hulluudessa. Ohjeet turvaavat liito-oravan pesimisen ja liikkumisen, mutta eivät tarpeettomasti lisärankaise metsänomistajaa.

Metsänomistaja on oikeutettu saamaan korvausta liito-oravan tuomista tappioista

Ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaan metsänomistajilla on oikeus saada korvausta liito-oravan tuomista merkittävistä tappioista. Valitettavasti kirje ei määrittele mikä on merkittävää, mutta vallitsevan käsityksen mukaan yhdestä ohjeen mukaan rajatusta pesäpuusta ei kerry korvauksiin riittävää merkittävää haittaa.

Mielestäni useammasta kuin yhdestä puusta kertyy merkittävä haitta, kaksi puuta tuo jo vähintään tuhannen euron kantorahatappion metsänomistajalle sekä varjostuksesta aiheutuvan kasvutappion seuraavalla puukierrolla. Haitta määritellään hakkuun jälkeen. Ota yhteyttä ELY-keskukseen, jos sinulle tulee merkittävää haittaa liito-oravan takia.

Voimassa olevia lakeja noudatetaan liito-oravan suojelussa ja lakeja pitää noudattaa myös metsänomistajien korvauksien maksussa. Korvauksien maksamisen suhteen lakia ei ole perinteisesti noudatettu yhtä hyvin, luonnonsuojeluliiton mukaan liito-oravan suojeluun ei ole budjetoitu rahaa. Miten lakia voidaan noudattaa suojelun suhteen?

Liito-orava metsässäni – mitä tehdä?

En ole löytänyt säädöstä minkä mukaan yksityisen metsänomistajan pitäisi ilmoittaa liito-oravahavaintonsa viranomaisille. Liito-oravan elinmahdollisuuksia ei saa heikentää, mutta havannoista ei tarvitse ilmoittaa eteenpäin.

Jos taas vahinko on jo tapahtunut ja havainto on mennyt viranomaisrekistereihin, silloin alueen merkinnästä vastaa ELY-keskus. Suomessa on liito-oravien varalle toimintatapa:

  1. Suomessa pitää ilmoittaa Metsäkeskukselle vähintään kaksi viikkoa ennen hakkuiden aloittamista työmaasta.
  2. Metsäkeskus ylläpitää rekisteriä havaituista liito-oravista.
  3. Jos suunnitellulla hakkuualueella on tiedossa liito-orava havainto, metsäkeskus tiedottaa asiasta ELY-keskusta (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus).
  4. ELY-keskus tulee tarkastamaan kuvion mahdollisten liito-oravien varalle.
  5. Jos kuviolta löytyy liito-orava (papanoita tai pesäpuu), metsään rajataan liito-oravalle pesä- ja liitelypuita.
  6. ELY-keskus tekee asiasta virallisen päätöksen, johon metsänomistajalla on kuukauden valitusaika. Aikaisempi liito-orava havainto muuttaa kahden viikon ilmoituksesta hakkuuseen ajan käytännössä vähintään kahden kuukauden odotusajaksi.
  7. Jos metsänomistaja on tyytymätön päätökseen, hänellä on oikeus valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Toimintatapa on suoraviivainen ja auttaa löytämään liito-oravalle tärkeät puut. Minua kylläkin hieman ihmetyttää miten suomessa voi riittää niin paljon virkamiehiä, että he käyvät tarkastamassa ja rajaamassa hakkuutyömaita. Valtiotalouden tehostamistoimet eivät nähtävästi vaikuta kaikkeen toimintaan.

Suosittelen erittäin voimakkaasti lähtemään ELY-keskuksen virkamiesten kanssa metsään havainnoimaan papanoita ja merkitsemään puita. Jotta voit puolustaa oikeuksiasi, lue vähintään ympäristöministeriön voimassa oleva ohjeistus sekä Hanskin loppuraportti. Vaadi ympäristöministeriön ohjeistusta noudatettavaksi, se on oikeutesi. Ympäristöministeriön viesti ei ole kulkeutunut kaikille virkamiehille ja alueiden merkinnöissä tapahtuu ylilyöntejä.

Jos sinulla ei ole vielä liito-oravia metsässä ja haluat niitä metsääsi, jätä metsään vanhoja haapoja pystyyn. Liito-oravat pesivät vanhoissa haavoissa olevissa koloissa, ilman vanhoja haapoja tai kuusia liito-oravan pesiminen ei onnistu. Nykyinen tapa jättää hakkuuaukoille jättöpuina haapoja lisää männynversoruosteen lisäksi myös liito-oravia.

Jos liito-oravasta omassa metsässä nyt jotakin positiivistä haluaa sanoa, se ainakin turvaa metsän. Todennäköisyys tie- ja sähköverkkolinjauksille alueen läpi käytännössä romahtaa havainnon jälkeen.

10 thoughts on “Puuntuottajan ja liito-oravan yhteiseloa

  1. Pikkusen objektiivisuutta peliin, suorastaan lapsellisesti kirjoitettu osin. Liito-oravia tulee suojella piste.

  2. 1950 luvulla olin kaatamassa viimeisiä mekoisesta haavikosta. En ollut ennen havainnut otusta, joka kömpi pienehkön haavan kolosta.
    Niitä tuli kaikkiaan kolme. Toin ne navettaan, jossa olivat toista kuukautta.
    Ilmanvaihto torven kautta karkasivat ulos. Pihlajassa naksuttivat minulle ja liitelivät olkapäille ja takaisin navettaan.
    Tosi kivoja vekkuleita.

  3. muutos syksyllä 2016 – ely keskus ei enää tule tekemään päätöksiä metsääsi ilmoituksen jättämisen jälkeen – sinä ja hakkuuoikeuksien haltija olette ne päättäjät

  4. Viimeisten tutkimusten valossa liituri on vähenemään päin. Muut vanhojen sekametsien lajit ovat taantuneet lujasti, liituri ei ole poikkeus. Positiivista on että orava on alkanut viihtyä taajamissa ja niiden laitamille joissa on sekametsiä virkistyskäytössä. Pienisieluinen raukka se metsänomistaja joka hakkaa liito-oravametsän.

    • Moi. Viimeisimpiä tutkimuksia ei nähtävästi ole vielä julkaistu. Julkaistujen tutkimuksien mukaan vuoden 1986-1991 välillä liito-orava naaraita oli 40 000 – 50 000 ja vuosina 2003-2005 niitä oli 143 000. Jälkimmäinen mittaus osoittaa suurempaa määrää. Liitureita on oikeasti hillitön lauma metsissä ja esiintyminen ulottuu aina kauaksi itään Uralin taakse.

  5. Lukekaa Hanskin kirja ”Liito-orava – biologia ja käyttäytyminen” vuodelta 2016. Sen mukaan liito-orava on taantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana yli 30 % poiketen vuoden 2015 arviosta, jonka perusteella liito-orava siirrettiin vaarantuneista silmälläpidettäviin lajeihin. Eli liito-oravan taantuminen on yhä niin voimakasta tutkimusten mukaan, että se pitäisi olla edelleen uhanalaisten listalla. Ja pääasiallisin syy on nykyinen metsätalous. Siitä ei ole epäilystäkään.

    • Tunnepohjainen arvio ei ole pätevä todiste vaikka sen kirjoittaisi tunnettu tiedemies. Hanskin omassakin laskennassa jäi löytymättä monta liituria, sellaisella kiireellä tutkimusruudut on käyty läpi.

Vastaa käyttäjälle Timo Vartiainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.