Puukuutio sitoo ilmasta tonnin hiilidioksidia talteen

Maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut kolmasosan esiteollisesta ajasta nykypäivään mennessä. Hiilidioksidia vapautuu ilmakehään käytettäessä fossiilisia polttoaineita kuten kivihiiltä, maakaasua ja öljyä. Hiilidioksia poistuu ilmakehästä puiden ja muiden kasvien sitoessa kasvaessaan ilmakehästä hiilidioksidia rakenteisiinsa sekä hiilidioksidin imeytyessä veteen meriä happamoittamaan.

Merien ja metsien vaikutus hiilen sidonnassa on tällä hetkellä yhtä suuri. Kasvit luovuttavat kuoltuaan hiilidioksidin takaisin ilmaan joko lahoamisen tai palamisen seurauksena. Ilmastosopimuksilla, kuten Kioton sopimuksella, ei ole ollut hiilidioksidipitoisuuden nousuun vaikutusta. Nykyisellä kehityksellä hiilidioksidipitoisuuden voi olettaa jatkavan nousuaan kunnes maailmasta loppuvat öljy ja kivihiili.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaikutuksesta ihmisten elämään ei ole olemassa yhteistä tieteellistä näkemystä. Yleisimmän näkemyksen mukaan hiilidioksidiosuuden nouseminen ilmakehässä nostaa maapallon keskilämpötilaa. Hiilipitoisuuden nousua vastaan voi taistella sitomalla hiiltä metsiin.MuurahaispesäKävin kuuntelemassa Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professorin Pekka Kaupin esitystä metsien hiilensidonnasta. Pekka Kauppi julkaisi vuoden 2014 metsäpäivillä yhdessä Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelijan Hannes Mäntyrannan kanssa pamfletin otsikolla ”Hakata vai säästää ‒ metsät ja ilmastonmuutos”. Selkokielinen, kylläkin poliittisia päättäjiä ajatellen vähän turhan pitkä, pamfletti löytyy edeltävän linkin takaa ilmaisena pdf-tiedostona.

Kivihiili, maakaasu ja öljy vapauttavat hiilidioksidia luontoon

Maapallon uumenissa on aikojen saatossa sitoutunut hiilidioksidia hiileen, maakaasuun ja öljyyn. Käytettäessä maaperään sitoutuneita varantoja hyväksi, vapautetaan samalla varastoituneet hiilet takaisin kiertoon.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö on merkittävin hiilidioksidin vapauttaja, vuodessa vapautuu ilmaan 8.6 gigatonnia hiiltä. Maapallon metsät ja meret pystyvät varastoimaan vapautuneesta hiilestä osan, mutta nekään eivät pysty hoitamana koko ongelmaa. Maapallon ilmakehään kertyy vuosittain 4.3 gigatonnia lisää hiiltä joka vuosi. Vähentämällä fossiilisien polttoaineiden käyttöä voimme vähentää ilmakehään kertyvän hiilen määrää. Hiilikasa_HiilivoimalaSuomessa käytetään fossiilisia polttoaineita lämpövoimalaitoksissa lämmöntuotantoon sekä liikenteessä polttoaineena. Liikennepolttoaineiden käyttö vähenisi käyttämällä sähköautoja, biodieseliä tai uudistamalla autokantaa vähäpäästöisemmäksi. Lämmöntuotannon hiilipäästöt vähenesivät korvaamalla hiiltä ja maakaasua muilla ei-fossiilisilla polttoaineilla. Suomen metsissä kasvaa tarpeeksi puuta sekä metsäteollisuuden käyttöön että energiantuotantoon.

Hiilidioksidille muodostuu hintalappu päästöoikeuskaupassa

Euroopan Unionilla on tavoitteena vähentää hiilidioksidipäästöjä. Yhtenä vähennyskeinona luotiin 2000-luvun alussa päästökauppajärjestelmä. Järjestelmän ideana on luoda hiilidioksidipäästöille hintalappu, jolloin tuottajien kannattaa investoida rahaa päästöjen vähentämiseen tähtäävään tekniikkaan ja menetelmiin.

Järjestelmän ongelmana on sen rajoittuminen käytännössä vain EU:n alueelle samalla, kun tuotannon kilpailu on maailmanlaajuista. Vapaassa ostotilanteessa kuluttajat valitsevat edullisemman vapaalla hiilellä tuotetun tuotteen enemmin kuin päästökaupan alaisesti tuotetun kalliimman tuotteen. Päästökaupan avulla saadaan hiilipäästöt Euroopassa alas ja nostetaan päästöjä vähintään yhtä paljon toisessa paikassa maapallolla. PäästöoikeudenHintaPäästökauppajärjestelmässä osa päästöoikeuksista jaetaan ilmaiseksi toimijoille ja nämä toimijat voivat myydä päästöoikeuksia päästöoikeuksia tarvitseville. EU:n tavoitteiden näkökulmasta päästökauppajärjestelmän ongelmaksi tuli päästöoikeuksien hintojen laskeminen. Mitä halvempia päästöoikeudet ovat, sitä vähemmän teollisuus investoi päästöjen välttämiseen.

Metsien sitoman hiilidioksidimäärän laskeminen on helppoa. Puihin sitoutuu tonni hiilidioksidia jokaista puukuutiometriä kohden. Päästöoikeuden ollessa 15€/m3 tuottaa hehtaari eteläsuomalaista kangasmetsää vuodessa 150 euron edestä hiilensidontaa. Metsien hiilensidonnan arvo on korkeampi kuin nykyinen metsätalouden keskituotto.

Kysyin Suomen päästökauppaa hallinnoivasta Energiavirastosta voinko saada rahaa omalla maalla sitomastani hiilidioksidista. Sain virastosta asiallisen vastauksen:

Päästökaupassa ei ole mahdollista saada korvausta omalla maalla sidotusta hiilidioksidista. Suomessa päästökaupasta säädetään päästökauppalailla (311/2011) ja asetuksilla. Päästökauppalaissa on määritetty ne toimialat, jotka kuuluvat päästökaupan piiriin.
Valitettavasti en osaa sanoa olisiko jonkun muun järjestelmän kautta mahdollista saada korvausta sidotusta hiilidioksidista.

Ajatus puuntuottajan saamasta hiilensidontakorvauksesta ei olisi maailmalla outo, esimerkiksi Australiassa maanomistaja saa korvauksen pitkäaikaisesti sitomastaan hiilestä.

Päästökaupan mukaisen korvauksen saaminen hiilensidonnasta nostaisi puuntuottajien kiinnostusta hiilidioksidin sidontaan. Minulle on sama mihin meidän tuottama puumateriaali käytetään. En olisi surullinen vaikka puumateriaali painettaisiin syvälle suohon varastoimaan hiilidioksidia.

Yksittäinen puuntuottaja voi sitoa hiilidioksidia tehokkaalla metsänhoidolla

Metsien varastoima hiilidioksidi on suoraan verrannollinen metsien sisältämään puumäärään. Mitä enemmän maailmassa on metsissä puuta, sitä enemmän metsät sitovat hiilidioksidia. Hiilensidontaa tavoittelevat puuntuottajat pyrkivät saamaan metsiinsä mahdollisimman paljon puuta mahdollisimman kovalla keskivuosikasvulla.PuustonKasvuJaKokonaistilavuusSuomessaSuomalaiset puuntuottajat ovat kantaneet kortensa kekoon hiilidioksidin sidonnassa. Suomessa puuston kokonaistilavuus on kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana lähes 900 000 000 kuutiota. Metsien kasvu on kiihtynyt jatkuvasti ja Suomen metsät ovat sitoneet vuosittain 40 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tehokas metsien käyttö on ollut Suomen vaikuttavimpia ekotekoja.

Vuotuisesti metsiin jääneen puumateriaalin lisäksi metsistä on hakattu puutavaraa rakentamiseen ja muuhun hiiltä sitovaan käyttöön. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2013 hiilidioksidin kokonaispäästöt Suomessa olivat 60,6 miljoonaa tonnia josta energiasektorin päästöt olivat 47,5 miljoonaa tonnia.

Sitoessaan 40 miljoonaa tonnia hiilidioksia vuodessa, on metsien hiilensidonta merkittävää verrattuna Suomen vuotuisiin hiilidioksidipäästöihin. Metsätkään eivät kykene sitomaan kaikkea hiilen ja öljyn tuottamaa hiilidioksidimäärää.AjouraEnsiharvennettuKuusikkoYksittäinen metsänomistaja voi osallistua hillensidontaan kasvattamalla metsiään tehokkaasti. Uudistushakkuun jälkeen uudistusalue tulee istuttaa / viljellä mahdollisimman nopeasti, taimikot pitää hoitaa kuntoon ja metsät harventaa ajallaan. Erona perinteiseen, puhtaasti taloudelliseen puuntuotantoon, hiileäsitovassa puuntuotannossa metsät kasvatetaan mahdollisimman järeiksi ennen uudistushakkuuta. Metsien kasvun hidastuttua alle keskimäärisen kasvun metsät uudistetaan ja hiilensidontakierros aloitetaan uudestaan.

Naputtelin tammikuussa 2014 jutun jatkuvasta kasvatuksesta. Nykyisen tietämyksen mukaan jatkuva kasvatus ei ole hiilensidonnan kannalta yhtä optimaalinen kuin jaksollinen kasvatus. Jatkuvassa kasvatuksessa metsissä on keskimäärin vähemmän puuta ja puuston keskikasvu on heikompi kuin jaksollisen kasvatuksesa. Hiilensidonnan kannalta jatkuva kasvatuskin on parempi kuin puuston lahottaminen metsään kokonaan hakkaamattomuuden seurauksena.

Aikaisemmin valtio osallistui hiilensidontaan tukemalla peltojen ja muiden puuttomien alueiden metsitystä Kemera-varoin. Huhtikuusta 2015 lähtien valtio lopetti puuttomien alueiden metsityksen tuen osana Kemera-uudistusta. Hiilensidonnan kannalta juna meni väärään suuntaan.

Puuta käytetään merkittävästi keräiltynä lämmitykseen

Suomesta maailmaa katsoen korostuu teollisuuden käyttämän puutavaran määrä. Suomessa käytetään vuodessa 74 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa. Valtaosa puusta käytetään teollisuudessa ja kaukolämmön tuotantoon. Kotitalouksien lämmitykseen käytetään vuodessa 5.4 miljoonaa kuutiota polttopuuta. Suomessa kotitalouksien käyttämän puun osuus kokonaiskulutuksesta on reilut seitsemän prosenttia. PuunKäyttöMaanosittainKuva on lainattu Kaupin ja Mäntyrannan pamfletista ”Hakata vai Säästää

Maailman mittakaavassa ihmisten keräilemän polttopuun osuus on merkittävä. Afrikassa ja Aasiassa valtaosa puustosta menee polttopuuksi teollisuuspuun osuuden jäädessä pieneksi. Suomalaisen koulutuksen läpikäyneelle Afrikan korkea puunkulutus oli yllätys. Arfikassa käytetään puuta yli seitsemän kertaa enemmän kuin puulla elävässä Suomessa.

Ratkomalla ruuan ja kotien lämmityksen Afrikassa ja Aasiassa muuten kuin puiden keräilyllä, lisääntyisi maailmassa hiilidioksidin sidonta merkittävästi nykyisestä tilanteesta. Lisäksi metsittämällä Afrikassa metsät menettäneitä alueita, saataisiin hiiltä sitoutumaan merkittäviä määriä.

Metsät ovat luonnon oma aurinkopaneelijärjestelmä

Puut muuttavat fotosynteesissä hiilidioksidia hapeksi ja sitovat samalla hiiltä runkoonsa. Puut vapauttavat hiilidioksien takaisin luontoon joko lahoamalla tai palamalla. Hiilidioksidi saadaan pitkäksi aikaa pois luonnon kierrosta käyttämällä puutavaraa rakentamiseen. Kotien seinät ovat hyvä hiilivarasto, seiniin varastoituneen hiilen voi käyttää vaikka sadan vuoden päästä energiaksi polttamalla seinät energiaksi. MännikköAuringossaMetsien arvo hiilidioksidin sidonnassa on merkittävä niin Suomessa kuin maailman laajuisesti. Suomessa ei ole järkevää samaan aikaan vapauttaa hiilidioksidia lahottamalla puita metsissä ja tuomalla rajojen ulkopuolelta hiiltä lämpölaitoksille. Meidän kannattaisi vähentää hiilipäästöjä polttamalla nykyään lahoamaan tuomitut puut hiilen sijasta energiaksi.

4 vastausta artikkeliin ”Puukuutio sitoo ilmasta tonnin hiilidioksidia talteen

  1. Hei,
    kiitos maininnoista. Pamflettimme on mahdollisimman tiivis, koska onhan meidän perusteltava asiamme. Teimme sen sellaiseen mittaan, että sen pystyy lukemaan lentomatkan aikana. Mutta jolle se on liikaa, alun kaksisivuinen tiivstelmä riittänee.

    Tuohon metsänomistajan hiilensidontaan sanoisin, että tuskin kannattaa. Se nimittäin mitä todennäköisimmin tarkoittaa metsätaloudesta luopumista ikiajoiksi. Lisäperusteluita esimerkiksi täällä: http://kkostaja.blogspot.fi/2014/06/hiilensidontamaksu-on-ansa.html

    • Kiitos kommentista ja hyvästä pamfletista. On äärimmäisen hankalaa saada tekstiin mukaan kaikki oleellinen asia ja tehdä tekstistä lyhyt ja helposti luettava. Toivottavasti poliitikot ja lobbarit käyttävät edes yhden lentomatkan hiilensidontaan.

      Hiilinsidontamaksu olisi reilusti tehtynä hyvää uutta rahaa metsänomistajille. Tällä hetkellä sidomme hiiltä ilmaiseksi. Jaan sinun kanssa saman pessimistisen näkemyksen toimivan järjestelmän luomisesta. Se ei kuitenkaan estänyt minua haaveilemasta reilusta järjestelmästä.

      Olen käynyt lukemassa blogiasi. Hyviä ajatuksia herättäviä kirjoituksia.

  2. Hyvin tiivistetty. Olen joskus yrittänyt perustella aukkojen tekemistä blogikommenteissa, mutta luonnon monimuotoisuutta ja nopeaa uudistumista tuntuu olevan vaikea käsittää.

    • Kiitos. Naputtelin pari vuotta sitten jutun http://www.puuntuottaja.com/metsan-luonnonkierron-hyodyntaminen-puuntuotannossa/ selventämään uudistusalojen (en tee aukkoja – teen uudistusaloja) merkitystä luonnonkierrossa. Tuota voi yrittää käyttää selventämään miksi kannattaa tehdä uudistusaloja tukemaan luonnon monimuotoisuutta. Etelässä uudistuslala ei ole kuin joitakin vuosia puuttoman näköinen. Ja uudistusala tarjoaa senkin ajan linnuille ja muille avoimista ravintoaloista nauttiville eläimille ruokapaikkoja ja valoa kaipaaville kasveille kasvupaikkoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.