Punamultamaalin keittäminen

Ostimme vanhan asuttamattoman maatilan kesällä 2010. Ostamamme tilan mukana tuli konesuojaksi kelpaava maalaamaton navetta. Navetan puuosat olivat kestäneet ilman maalia 60 vuotta ja vaikka lautojen pinta oli hieman syöpynyt, kokonaisuudessa rakennus oli ryhdissä. Halusimme antaa navetalle jatkoaikaa ja päätimme maalata rakennuksen. Käytimme punamultamaalia, keittomaalin käyttöön meitä kannusti

  • Punamulta ei hilseile vanhojen puupintojen päällä. Nykyaikaiset maalit kaipaavat puhdasta ja ehjää pintaa muodostaakseen suojaavan pinnan.
  • Punamulta on edullista. Itse keitettynä keittomaali maksoi vuonna 2011 vain euron per litra.
  • Voimme maalata tulevaisuudessa navetan uudestaan punamullalla suoraan edellisen maalauksen päälle.
  • Subjektiivisenä mielipiteenä, punamulta on kaunis. Punamullalla maalatut rakennukset sopivat suomalaiseen maalaismaisemaan.
  • Kokemus. Punamulta maalin keittäminen on vastaavaa kansanperinnettä kuin pontikan keitto. Molempia on keitelty maaseudulla maailmansivu. Pontikankeitto kiellettiin nälänhädän takia vuonna 1866 eikä kieltoa ole vieläkään kumottu, mutta punamultaa saa sentään keittää laillisesti.
  • Vaivattomuus. Raaka-aineet saa ostettua helposti kaupungilta ja veden viereisestä kaivosta. Ostetun maalin rahtaaminen on kovempi vaiva kuin veden kantaminen omasta kaivosta paikalle.

Ennen maalaamista vaihdoimme navettaan muutaman laudan sekä peitimme päädyssä olevan heinäluukun. Muuten maalasimme navetan suoraan punamullalla ilman harjaamista suurempia esitöitä.

Raaka-aineet ja tarvikkeet

Ostimme maaliainekset paikallisesta Värisilmä-liikkeestä ja ”ruokatarvikkeet” Prismasta. Punamultamaalin sopiva valmistusmäärä on vajaa tynnyrillinen, pienemmän eränkin voi keittää suhteuttamalla raaka-aine määrät keitettävään maalierään. 170 litran valmistuserän keittämiseen tarvitaan:

  • 150 litraa vettä. Käytimme kaivovettä.
  • 6 kiloa rautasulfaattia (vanhalta nimeltään rautavitriili). Rautasulfaattia myydään 4kg pusseissa (sitä jää kaksi kiloa yli). Rautasulfaatin tehtävänä on antaa laho – ja homesuojaa puupinnalle.
  • 12kg hienoja ruisjauhoja. Ruisjauhot muodostavat maaliin sideaineen. Ilman ruisjauhoja keittomaalit tulisivat seinältä jo ensimmäisessä sateessa.
  • 25kg säkillinen punamultaa. Punamulta antaa maalin väriä sekä muodostaa suojaavan kerroksen puulle.
  • 5 litraa maaliöljyä eli vernissaa. Vernissa parantaa maalattavuutta ja pintaa, mutta ei ole aivan pakollinen raaka-aine. Arvaukseni mukaan vernissa auttaa myös maalin säilymisessä, koska se muodostaa maalauksen välillä maaliastian pinnalle suojaavan öljykalvon.
  • 200-1000 grammaa hienoa merisuolaa. Suola auttaa maalin säilymisessä keittämisen ja maalaamisen välisenä aikana. Määrä vaihtelee säilytysajan ja ulkoilman lämpötilan mukaan. Hellejaksolla kuukauden säilytykseen kannattaa laittaa kunnolla suolaa.  Voit käyttää myös ruokasuolaa. Ruokasuolaan on lisätty jodia terveyssyistä, jodi ei ole maalille välttämätöntä, mutta ei jodi myöskään pilaa maalierää.

Punamultamaalin keittäminen ei ole raaka-aineiden määrän kannalta tarkkaa puuhaa. Löysimme ennen keittomaalin valmistusta useamman ohjeen, joissa raaka-ainemäärät vaihtelivat.

Maalin keittämiseen tarvitaan myös muutamia tarvikkeita:

  • ~200 litran tynnyri + kansi maalin säilyttämiseen.
  • 10 litran ämpäreitä veden kantamiseen.
  • Saavi tai iso ämpäri ruisjauhojen sekoittamiseen.
  • Puinen mela tai muu keppi maalin sekoittamiseen.
  • Tulipaikka ja polttopuita.
  • Aikaa kokonaisuudessa viisi tuntia. Maalin keittäminen ei ole hätäistä puuhaa.

Raaka-aineet maksoivat yhteensä noin 180 euroa. Suurin kuluerä tulee varsinaisesta punamullasta. Valmiin maalin hinnaksi muodostui kesällä 2011 hieman yli euro per litra. Harrasteajalle emme laskeneet hintaa, kokemus korvasi kaiken käytetyn ajan.

Perinnemaalia myydään myös valmiina sekoituksena noin kahden euron litrahintaan. Maalikaupasta punamultamaalia ostaessa pitää olla tarkkana, että maali on oikeasti keittomaalia. Muutamat valmistajat myyvät tavallisia punaisia alkydimaaleja tai latekseja punamultaan viittaavalla nimellä.

Maalin keittäminen

Maalinvalmistus alkaa keittoastian (tynnyri) hankinnalla. Tynnyriä kannattaa kysellä tutuilta, maaseutu on täynnä tynnyreitä. Aina löytyy joku joka tuntee jonkun kenellä on sopiva tynnyri. Teimme kivistä alustan tynnyrille ja kannoimme tynnyriin 120 litraa vettä. Loput 30 litraa varataan sivuun ruisseoksen valmistamiseen.

Ensimmäisenä mausteena veden sekaan sekoitetaan rautasulfaattia (joissakin ohjeissa käytetään nimiä rautavitriili). Käytimme Hangon värin tuotetta. Rautasulfaatti sekoitetaan keittämisen alussa lämpenevään veteen.

Rautasulfaatin lisäämisen jälkeen jatketaan veden kuumentamista. Veden ei kuulu olla missään vaiheessa kiehuvaa vaan lämpötila pidetään enintään kahdeksankymmenen asteen tuntumassa. Emme käyttäneet lämpömittaria vaan seurasimme ensiksi veden lämpenemistä testaamalla lämpöä kädellä. Kun kättä ei voi enää laittaa tynnyriin ja vesi alkaa höyryämään, on vesi sopivan lämmintä varsinaiseen keittämiseen.

Samalla kun vesi kuumenee tynnyrissä, tynnyrin sivussa valmistellaan ruisjauhoista ja vedestä tasaista massaa. Ruisjauhot sekoittuvat helpommin pienessä astiassa kylmään veteen kuin suuressa tynnyrissä lämpimään veteen. Apuämpärissä sekoitettaessa saa varmistettua, että seokseen ei jää kokkareita.

Sekoita ruisjauhoja hitaaseen tahtiin lisää ämpäriin. Seoksesta tulee helposti liian tanakkaa, jos et säästä sivuun tarpeeksi vettä. Jos vesi meinaa loppua kesken, voit ottaa lisää vettä tynnyristä.

Sekoita apuämpärissä syntynyt seos tynnyriin tynnyrissä olevan veden lämmettyä kättä polttavaksi (=lämmitä tynnyriä hetki sen jälkeen, kun vesi on alkanut tuntumaan liian kuumalta kädelle). Sekoita ruisseosta pieninä annoksia tynnyriin. Monta pientä annosta saa sekoittumaan helpommin tasaiseksi kuin laittamalla muutaman suuren annoksen.   

Sekoita tynnyrissä olevaa ruispuuroa pari tuntia rauhallisesti kauhoten. Keittämisen tavoitteena on saada ruisjauhojen tärkkelys leviämään maaliin tasaiseksi sitovaksi rakenteeksi. Soppa alkaa olemaan valmista silloin, kun tynnyrin pohja alkaa tuntumaan liukkaalta. Keitä maalia mieluummin hieman liian pitkään kuin liian lyhyen aikaa.

Sopan kypsyttä sinne sekoitetaan mukaan punamultaa. Punamultasävyjä on olemassa käytännössä kaksi, ”Italianpunainen” ja ”Faluninpunainen”. Faluninpunainen on tummempi sävy ja Italianpunainen kirkkaampi. Meidän valintaan käyttää Italianpunaista vaikutti se, että kaupassa ei ollut tarpeeksi Faluninpunaista.

Sekoita punamultaa pieninä erinä seoksen joukkoon, jotta saat pidettyä maalin tasaisena. Punamulta tekee sekoittamisesta jo huomattavasti raskaampaa. Punamullan lisäämiseen ja tasaiseksi vatkaamisen jälkeen maaliin lisätään maaliöljy eli versissa. Kokeile ennen vernissan lisäämistä maalin tarttuvuutta kastamalla tynnyriin puutikku (käytimme polttopuita). Kun tikku värjäytyy kauniin punaiseksi eikä punainen väri valu tikun päältä pois, on maali riittävän kypsää.

Versissa sekoitetaan maaliin maalin ollessa vielä lämmintä, mutta lisäämisen jälkeen maalia ei tarvitse enää kuumentaa lisää. Sekoita maalia niin pitkään, että saat vernissan sekoittumaan kunnolla maalin joukkoon. Keittomaali on käytännössä ruispuuroa ja sen säilyvyys paranee suolan avulla. Sekoita vernissan jälkeen maalin sekaan ruokasuolaa, jos et käytä koko maalierää seuraavina päivinä. Jatka maalin sekoittamista kunnes maali on yhtä lämmintä kuin ulkoilma.

Onneksi olkoon. Sinulla on nyt tynnyrillinen käyttövalmista punamultamaalia. Voit maalata rakennuksen joko kunnolla maalia ottavalla siveltimella syiden suuntaan tai ruiskuttamalla maalia seinään maaliruiskulla. Ennestään maalaamattomalle pinnalle kannattaa maalata pari kerrosta maalia, toinen maalauskerta viimeistelee tuloksen kauniiksi.

Teimme maalin kesän 2011 hellejaksolla ja käytimme valtaosan maalista seuraavien viikkojen aikana. Keittämämme punamultamaali säilyi maalauskunnossa yli kuukauden. Muista sekoittaa maalia kunnolla aina ennen kuin otat maalia maalausastiaan. Maali jakaantuu nopeasti tynnyrissä.

Punamultamaalimme on tuntuvat onnistuneelta. Syksyn sateet testasivat sen kiinni pysymistä, maali taisteli urhoollisesti vastaan eikä ole suostunut valumaan seinältä alas. Saimme maalattua tynnyrillisellä maalia kuvassa näkyvän navetan ja saunamökkimme kahteen kertaan.

4 thoughts on “Punamultamaalin keittäminen

  1. Wau, tosi hienon värin olette saaneet navettaan! Tuli näin talven keskellä kaiho kesäisiä mökinkunnostusprojekteja kohtaan :)

  2. Wau. Mutta tehtiinhän ennen muutakin sävyä, esim keltaisia taloja? Ostin Järvenpäästä rintamamiestalon, joka on maalattu jollain sen sävyiseksi, kun syntyy yhdistettäessä kaikki maalien loput. Haluan maalata talon, ja tuohan voisi olla yksi vaihtoehto. Mutta talon perussävy on siis kellertävä. Onko Teillä tai kenelläkään tietoa, miten keltaiset maalit tehtiin?

    • Keltaiseen keittomaaliin käytetään punamullan sijasta keltaokraa. Talosi voi olla maalattu myös moderneilla maaleilla jolloin sen ylimaalaaminen keittomaalilla ei onnistu. Keittomaali ei muodosta pintaan kalvoa.

  3. Suosittelen vahvasti kyllä (pellavaöljy)Vernissan käyttöä. Vernissa imeytyy syvälle puuhun ja kuivuessaan muodostaa hieman entistä vahvemman ja paljonkin vettähylkivämmän pinnan puulle. Joissain vanhoissa punamultaohjeissa suositeltiin ensin käsittelemättömän puun vithrilöintiä (homeiden yms esto/tappo) kuivumisen jälkeen kerros vernissaa.. sitten annetaan kuivua hyvin ja sitten vasta itse punamultasoossi (vernissaa mukanaan myös). Alussa ’vithrilöinti’ ja ’vernissointi’ ei ole pakollista, kunhan itse maalin seassa on kunnolla vernissaa. Suojaa puuta kosteudelta paljon paremmin. Ja niinkuin sanoit, helpottaa huomattavasti levittämistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.